keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Isoäidin kaalipata lampaasta


Oi Mummuseni, viime aikoina olet ollut usein mielessäni, kun olen kokkaillut ruokabravuureitasi ja pohtinut samalla omaa paikkaani sukupolvien ketjussa. Syksyn tullen mausteinen ruoka houkuttelee, mutta myös perinneruoat puoltavat paikkaansa sesongin ruokapöydässä. Mummuni kaalipata oli verratonta, eikä parempaa tee kukaan. Näin hän sen teki, mutta hyppysissään, valurautapadassaan ja patinoituneessa kauhassaan hänellä oli jokin taika, jota ei muilla ole. Hyvää syntyy onneksi myös ilman sitä.

Ja ruokapöydässä kuuluu sitten vääntää kättä siirapin määrästä. Tässä ohjeessa sillä ei ole lotrattu rajattomasti, joten jos mielit makeampaa pataa, käytä enemmän siirappia.

Kaalipata lampaasta

1 keskikokoinen valkokaali
500 g (luomu)lampaan jauhelihaa
2 pientä sipulia
tilkka rypsiöljyä
1 dl siirappia
1,5-2 tl hienoa merisuolaa
1,5  tl kuivattua meiramia
mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali ja silppua sipulit. Kuumenna öljy valurautapadassa ja kuullota siinä sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Lisää kaali muutamassa erässä, kaali painuu kasaan kypsyessään. Kääntele kaalia puukauhalla, kunnes sekin alkaa pehmetä. Lisää siirappi ja meirami sekä osa suolasta. Ruskista lampaan jauheliha parissa erässä paistinpannussa. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla. Lisää jauheliha kaalin joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla silloin tällöin käännellen vähintään tunti, mielellään pidempään. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa tai siirappia.

Tarjoile keitettyjen perunoiden ja puolukoiden kera

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hyvän huomenen chia-vanukas


Hyvin nukuttu yö, rauhallinen aamiainen ja kynttilänvaloa - niistä on hyvä huomen tehty. Lempeän ja hyvää tekevän chia-vanukkaan voimin aamu kuin aamu alkaa paremmin.

Chia-siemenet olivat Atsteekki-intiaanien voimaruokaa. Pikkiriikkisten siementen uskottiin antavan sotureille voimaa ja kestävyyttä. Ainakin ne ovat tutkitusti pullollaan hyviä ravintoaineita: omega-3-rasvahappoja, antioksidantteja, kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Siementen proteiini-, hivenaine-,  kuitu-, ja vitamiinikoostumuksen sanotaan olevan ihmiselle ihanteellinen. Lisäksi siemenillä listataan olevan jos jonkinlaisia hyvää tekeviä ominaisuuksia. Onneksi niistä saa tehtyä myös maistuvia vanukkaita, jotka valmistuvat kädenkäänteessä.

Lisäsin alunperin Yummy Baker -blogista bongaamaani reseptiin yhden vaniljatangon siemenet. Myös lempeä kookos ja makea banaani antavat vanukkaaseen makua ja makeutta. Vanukkaat voi tehdä valmiiksi jääkaappiin ja käyttää parin päivän kuluessa. Näin arkiaamuihinkin saa helposti loihdittua lisäripauksen iloa.


Vaniljainen chia-kookosvanukas (neljälle)

1 banaani
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 vaniljatangon siemenet
1 dl chia-siemeniä

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. Kaada kookosmaito kulhoon. Lisää banaani ja vaniljatangon siemenet. Surauta seos sauvasekoittimella sileäksi. Lisää chia-siemenet ja sekoittele hetki, etteivät siemenet paakkuunnu. Jaa vanukas laseihin tai kulhoihin ja hyydytä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia.

Tarjoile marjojen ja hedelmäpalojen kera.




maanantai 20. lokakuuta 2014

Paahdettua kurpitsaa, granaattiomenaa ja pehmeää vuohenjuustoa


Voi lokakuu, minkä jälleen teit! Järkyttävän univelkani vuoksi vireystasoni ei ole muutenkaan huipussaan, mutta tämä valon väheneminen vie minusta loputkin mehut - joka vuosi. Nyt kaipaan lautaselleni vitamiineja ja värejä. Ja niitähän tämä syksyinen salaatti on pullollaan. 

Kurpitsasesonki käy kuumimmillaan, mutta vaikka parhaat granaattiomenat antavat vielä hiukan odotuttaa itseään, löytyy niitä kaupoista onneksi myös nyt. Salaatissa käytetty lehtikaali ja granaattiomena ovat superfoodia parhaimmillaan, täynnä hyvää tekeviä antioksidantteja ja vitamiineja. Ja niitähän me kaikki tarvitsemme, kun syysflunssa yrittää iskeä, ja pimeys vaativat veronsa. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että tämä ruoka maistuu hyvältä. Hyvä ruoka nimittäin tekee hyvää, aina.


Paahdettua kurpitsaa, granaattiomenaa ja pehmeää vuohenjuustoa

1 Hokkaido-kurpitsa eli japanilainen talvikurpitsa
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl oliiviöljyä
hienoa (harmaata)merisuolaa

200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa
1 granaattiomenan siemenet
4 lehtikaalinlehteä
muutama tuore basilikanlehti

Salaatinkastike

3 rkl (luomu)sitruunanmehua
6 rkl neitsytoliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 tl hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese kurpitsa ja halkaise se pystysuunnassa. Poista siemenet esimerkiksi isolla lusikalla kovertamalla. Leikkaa kurpitsanpuolikkaat tasakokoisiksi lohkoiksi ja levitä ne isoon uunivuokaan. Kaada päälle oliiviöljyä ja mausta hunajalla ja hienolla merisuolalla. Pyörittele kurpitsanlohkoja käsin, jotta maut levittyvät tasaisesti. Lisää tarvittaessa öljyä. Paahda uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet.

Valmista salaatinkastike kurpitsojen kypsyessä. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Pese ja kuivaa lehtikaalinlehdet. Irrota lehtiruoti ja revi lehdet suupalan kokoisiksi. Sekoita kaalin joukkoon salaatinkastiketta. Puristele käsin, jotta maut imeytyvät hyvin. Irrota granaattiomenoista siemenet (ks. vinkki alla). Kokoa salaatti. Tee kaalinlehdistä peti laakealle vadille. Lado päälle paahdettua kurpitsaa ja murenna pehmeä vuohenjuusto niiden päälle. Viimeistele granaattiomenansiemenillä, revityillä basilikanlehdillä ja salaatinkastikkeella. 

VINKKI! Granaattiomenansiemenet irtoavat helpoimmin, kun leikkaat hedelmän lohkoiksi ja irrotat siemenet pesualtaan pohjalle asetetussa korkeareunaisessa, vedellä täytetyssä kulhossa. Kun siemenet irrottaa veden alla, kitkerät valkoiset kalvot nousevat pintaan, eikä mehu roisku ympäriinsä.




perjantai 17. lokakuuta 2014

Kanashawarma, tomaatti-yrttisalaatti & tulinen harissa-tomaattikastike


Tutustuin shawarmaan Hollannissa asuneiden serkkujeni myötä 1990-luvun alussa. Monikulttuurisessa maassa ruokakulttuuri oli tuolloin paljon rikkaampaa kuin täällä pohjolan perukoilla, ja Lähi-idän maut kukoistivat katuruoan puolella. Tätini jatkoi arabialaisessa shawarmassa käytetyn mausteseoksen roudaamista Suomeen vielä sen jälkeenkin, kun perhe oli muuttanut takaisin Suomeen. Keittiössään hän valmisti lammasshawarmaa, joka vei kielen mennessään. 

Sittemmin opin valmistamaan shawarmaa myös itse. Tässä versiossa on pitaleivän sisässä mausteista kanashawarmaa, tulista harissa-tomaattikastiketta sekä rapeaa salaattia ja yrttistä tomaattisalaattia. Niin hyvää, että yhden syötyään haluaisi vielä toisenkin.  

Kanoja kannattaa marinoida pitkään. Kun laittaa lihat marinadiin illalla ja valmistaa myös kastikkeen valmiiksi, syntyy tämä ruoka hetkessä myös töiden jälkeen. Mielestäni tämä on täydellinen perjantaisapuska. Sellainen maistuva ja helppo, jonka kyljessä voi nauttia lasin viiniä ja lasketella viikonlopunviettoon. 

Hyvää viikonloppua kaikille!


Kanashawarma, tomaatti-yrttisalaatti & tulinen harissa-tomaattikastike

Kana

4 (400g) kanan rintafilettä

Marinadi

0,25 dl oliiviöljyä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 tl kanelia
ripaus muskottia
1 tl paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä
ripaus kardemummaa
1/4 tl neilikkaa
0,5 tl chilijauhetta
1/4 tl jauhettuja fenkolinsiemeniä
mustapippuria myllystä

hienoa merisuolaa
öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa (ei vielä suolaa tässä vaiheessa). Sivele marinadi kanafileisiin. Anna maustua jääkaapissa miellään yön yli, vähintään 3 tuntia.

Mausta fileet suolalla ennen paistamista. Paista fileet pannussa kypsiksi tai ota niihin väri molemmin puolin ja loppukypsennä ne sitten 200-asteisessa uunissa n.10 minuutin ajan. Älä päästä kanaa kuivumaan! 

Tomaatti-yrttisalaatti

3 tomaattia
1/2 sipuli
1 rkl silputtua tuoretta minttua
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
1/2 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä
hienoa merisuolaa

Leikkaa tomaatit kuutioiksi ja silppua sipuli. Yhdistä kaikki ainekset keskenään kulhossa ja anna maustua hetki.

Harissa-tomaattikastike

1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 punainen chilipalko siemenet poistettuna
1 rkl öljyä
1 rkl harissatahnaa
500 g paseerattua tomaattia
hienoa merisuolaa
1 rkl (kookos)sokeria
mustapippuria myllystä

Silppua sipuli ja valkosipuli, hienonna chili. Kuullota sipuleita öljytilkassa, kunnes ne pehmenevät. Lisää harissa ja kypsennä hetki. Lisää paseerattu tomaatti, sokeri ja suola sekä pippuri. Anna hautua vähintään puoli tuntia.

Lisäksi pitaleipiä, majoneesia ja rapeaa salaattia

Kokoa pitaleivät. Laita jokaisen leivän sisälle salaattia, majoneesia, lämmintä kanaa ja tomaattikastiketta sekä tomaattisalaattia.





maanantai 13. lokakuuta 2014

Pihlajanmarjachutney pihapuun sadosta


Suomen Luonto vinkkasi valmistamaan pihlajanmarjoista chutneyta. Tuumasta toimeen ja pihlajanmarjaan mars!

Tänä vuonna pihlajanmarjasato on ennätyksellisen runsas. Vastaavia saadaan vain kerran vuosikymmenessä. Onneksi vietimme viikonloppua maalla, joten puhtaat apajat olivat käden ulottuvilla, eikä hyvää puuta tarvinnut etsiä pihaa kauempaa. Kuitenkin vasta kolmannen puun marjat olivat riittävän maukkaita syötäviksi. Pihlajanmarjojen maku nimittäin vaihtelee puittain, joten marjoja kannattaa maistella ja valita niistä mieleisensä.

Kehitin Suomen Luonnon reseptistä oman versioni, jonka maustoin garam masala -mausteseoksella, tuoreella inkiväärillä ja chilillä. Kaipaamaansa lisämakeutta chutney saa kuivatuista aprikooseista. Lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut ja tulen tästä lähtien valmistamaan tätä joka syksy.

Pihlajanmarjachutney sopii erinomaisesti intialaisten liharuokien kylkeen, mutta myös erilaisten pateiden kaveriksi. Suosittelen!

Olen taas ihan liekeissä, kun voin hakea luonnosta ilmaiseksi näin hienoja raaka-aineita! Pihlajanmarjojen lisäksi kannoimme kotiin pari korillista suppilovahveroita. Saalista tärkeämpää on kuitenkin itse luonnossa liikkuminen. Se tekee hyvää kaikin mahdollisin tavoin. Tutkimusten mukaan stressitaso laskee metsässä jo lyhyen oleskelun aikana, jopa niillä, jotka eivät koe erityisemmin siitä nauttivansa. Luonnossa samoilu tekee hyvää myös muistille, ja tietysti siinä saa samalla myös liikuntaa. Kahden metsäpäivän jälkeen olen sangen rentoutunut. Japanissa lääkärit määräävät ihmisille stressinpoistoon luonnossa oleilua. Koska meillä aletaan tehdä samoin?

Pihlajanmarjachutney (n. 1 litra)

8 dl perattuja ja puhdistettuja pihlajanmarjoja
300 g kuivattuja aprikooseja silputtuna
2,5 tl garam masala -mausteseosta
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 punainen chili viipaloituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
4 dl sokeria
2 tl suolaa

Laita kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua noin 30 minuuttia. Muusaa keiton aikana pari kertaa esim. perunasurvimella. Purkita steriloituihin purkkeihin.






torstai 9. lokakuuta 2014

Gulassi lämmittää mieltä ja ruumista


Pitkät on illat, pitkät on illat,
tiheät hämärän villat.
Uunilla kehrää, uunilla kehrää
kissanen pitkät illat.

(Kirsi Kunnas, 1956)

Myrskytuuli tuivertaa, sataa vettä, ja pimeä laskeutuu entistä aikaisemmin. On aika kaivaa kynttilänjalat esiin ja sytyttää kynttilöitä, paljon kynttilöitä. Parhaimpina päivinä kirkas syysaurinko saa ruskan väreissä loistavat puut hehkumaan ja kirpeän kuulas syysilma puree poskipäitä. 

Päivä päivältä valo kuitenkin vääjäämättä vähenee, pimeä vuodenaika tekee tuloaan. Istutin parvekeruukkuihin kanervia ja vaihdoin kotikenkinä toimineet espadrillokset villasukkiin. Haaveilen joutilaisuudesta, siitä, että saisi olla tehoton.  

Tällaisissa tunnelmissa sitä kaipaa ruokaa, joka lämmittää mieltä ja ruumista. Mielestäni pitkään hautuneet keitot ja padat ajavat tällöin hyvin asiansa. Lohturuoaksikin niitä voisi nimittää. 

Gulassikeitto on mielestäni juuri pimeän vuodenajan ruoka. Se tekee hyvää tehottomina päivinä, mutta maistuu mahtavalta myös metsäretken, pulkkamäen tai minkä tahansa reippaan ulkoilun jälkeen.

Tällä ohjeella osallistun Onko nälkä? -blogin isännöimään lokakuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka.

En ole käyttänyt keitossa lihalientä, koska saatavilla ei ollut laadukasta sellaista. Liemikuutioita ei siis tarvita, kunhan uskaltaa maustaa keiton riittävällä suolalla (sitähän niissä liemikuutioissa on reippaasti). Pitkään hautuessaan soppa saa kyllä makua vihanneksista ja mausteista.

Gulassikeitto (n. kahdeksalle)

800 g (luomu)naudan paistia
2 paprikaa
2 sipulia
5  valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattimurskaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
(1 tl paprikajauhetta)
1,5 l vettä
n. 2 tl hienoa merisuolaa
2 laakerinlehteä
rypsiöljyä kuullottamiseen
nokare voita ruskistamiseen
mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua kirveliä
vajaa kilo kiinteitä perunoita

Lisäksi
smetanaa 
venäläisiä suolakurkkuja silputtuna

Silppua sipulit ja valkosipulit, suikaloi paprika. Kuutioi naudanliha isohkoiksi paloiksi. Kuumenna öljy valurautapadassa tai suuressa kattilassa ja kuullota siinä molempia sipuleita, kunnes ne pehmenevät. Lisää paprika ja kuullota hetki. Lisää molemmat paprikajauheet ja pyörittele seosta hetki. Lisää tomaattimurska, litra vettä ja loput mausteet. Ruskista lihat voissa muutamassa erässä. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Lisää lihat keiton joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään pari-kolme tuntia, mieluummin kauemmin. Lisää kuoritut ja isohkoiksi paloiksi kuutioidut perunat. Lisää tarvittaessa nestettä. Jatka keittämistä, kunnes perunat ovat kypsyneet.

Tarjoa keitto smetanan ja silputtujen suolakurkkujen kera.



maanantai 6. lokakuuta 2014

Pinaattipannari on arjen pelastaja


Kehitin pinaattipannarin ohjeen viitisen vuotta sitten ollessani esikoiseni kanssa hoitovapaalla. Poikanen piti kovasti pinaattilätyistä, mutta niiden paistaminen vei aikaa. Pannariversio sen sijaan valmistuu lähes itsestään. Tapasin tehdä taikinan aamulla ennen ulkoilua ja lykätä sen uuniin heti sisään tultuamme. Ja kas, lounas valmistui sopivasti reilun puolen tunnin kuluttua, kun kädet oli pesty ja pari kuvakirjaa luettu.

Siitä lähtien pinaattipannari on kuulunut tiiviisti perheemme arkeen. Se on yksi esikoiseni lempiruoista ja päihittää nykyään hänen mielestään jopa voissa paistetut pinaattilätyt. Usein sangen niukkaruokainen lapsi saattaa syödä tätä kerralla jopa puoli pellillistä... Ilman puolukoita ja voisulaa homma ei kuitenkaan kuulemma toimi. Ja kyllähän se niin on, että tilpehöörit virittävät tämän mutkattoman arkisapuskan maistuvaksi.

Pinaattipannukakku

1 l kevytmaitoa
2 pss pakastepinaattia
0,5 tl hienoa merisuolaa
1 rkl rypsiöljyä
4-5 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja (tai 2,5 dl vehnäjauhoja ja 2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja tai spelttijauhoja)

Lisäksi 

voisulaa
puolukoita

Sekoita puolet maidosta, munat, suola ja öljy kulhossa. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon loppu maito. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Lisää sulatettu pakastepinaatti ennen paistamista. Sekoita huolella. Kumoa taikina syvälle, voidellulle uuninpellille. Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Tarjoile (sokeroitujen) puolukoiden ja voisulan kanssa



perjantai 3. lokakuuta 2014

Lihattoman lokakuun hengessä - Punajuuri-kikhernepihvit, ruusukaalikuskus & tahinijogurttia


Lihaton lokakuu pyörähti jälleen käyntiin. Tempauksen tarkoituksena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia lihansyöntitottumuksiaan. Olemme koko perhe sekaravinnonsyöjiä, mutta syömme aikalailla kasvis- ja kalapainotteisesti. Lapsilleni ei edes ole olemassa erikseen "kasvisruokaa" vaan vain eri ruokalajeja, joihin kuuluu joskus papuja, linssejä tai tofua, joskus taas lihaa, kalaa, kanaa tai äyriäisiä. 

Lihaa ostaessani suosin luomua ja riistaa, ensinnäkin eläinten elinolosuhteiden, mutta myös maun vuoksi. "Oikein" syöminen on kuitenkin perin kimuranttia, varsinkin jos syö eläinproteiinia. Tehokasvatetun broilerin elämä ei ole elämisen arvoista, mutta tehokkuudessaan sen ympäristövaikutukset ovat kuitenkin vähäiset vaikkapa luomupossuun verrattuna. Monet kalalajit taas ovat sukupuuton partaalla, kun taas runsaslukuinen silakka ja hauki sisältävät niin paljon ympäristömyrkkyjä, ettei niitä tulisi syödä usein.

Kasvisruoka on tietysti kaikkein ympäristöystävällisin valinta ja myös terveellisin, ellei sitten satu omaamaan esimerkiksi Altzheimerin taudille altistavaa geeniä, jolloin eläinproteiinit ja kalaöljyt saattavat hidastaa taudin puhkeamista.  Niinpä vannon ruoanlaitossani monipuolisuuden ja kohtuullisuuden nimeen, syön paljon kasviksia, vähemmän lihaa ja vältän uhanalaisia kalalajeja. Silloin elämä maistuu monin tavoin hyvältä.

Tässä teille yksi ihana, syksyisen mausteinen kasviruoka Lihattoman lokakuun hengessä. 

Punajuuri-kikhernepihvit, ruusukaalikuskus & tahinijogurttia

Pihvit

2 tlk keitettyjä kikherneitä
3 pienehköä keitettyä punajuurta
1,5 dl pikakaurahiutaleita
1 tl jeeraa
0,5 tl kurkumaa
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 sipuli 
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 rkl tahinia
1 tl hienoa merisuolaa tai Himalajan ruususuolaa
rypsiöljyä paistamiseen

(lisäksi paahdettuja seesaminsiemeniä)

Kuori keitetyt punajuuret. Silppua sipuli ja kuullota se öljytilkassa pehmeäksi. Huuhtele  ja valuta kikherneet siivilässä. Raasta punajuuret ja laita ne monitoimikoneen astiaan tai korkeareunaiseen kulhoon yhdessä kikherneiden ja muiden ainesten kanssa. Aja tasaiseksi joko monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Ennen pihvien paistamista valmista lisukkeet. Muotoile massasta pihvejä. Pyöritä pihvit halutessasi paahdetuissa seesaminsiemenissä ja paista molemmin puolin runsaassa öljyssä. 

Ruusukaalikuskus

300 g ruusukaalia
öljyä
hienoa merisuolaa
250 g täysjyväkuskusia
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
1 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
ripaus chilijauhetta
0,5 dl pinjansiemeniä
0,5 dl rusinoita

Lisäksi hienonnettua lehtipersiljaa

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Pese ja kuivaa ruusukaalit. Puolita ne pitkittäin. Laita kaalit uunivuokaan ja sivele ne runsaalla öljyllä. Mausta suolalla. Paahda uunissa n.20 minuuttia, tai kunnes ne pehmenevät ja saavat vähän väriä. Kaaleihin saa jäädä suutuntuma.

Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan, mutta älä käytä mausteita tai liemikktioita, vaikka pakkauksessa niin kehotettaisiin. Sulata voi pannussa. Ruskista siinä pinjansiemenet. Lisää kaneli ja paprikajauhe sekä ripaus chilijauhetta. Lisää rusinat. Kaada voiseos kuskusin joukkoon. Mausta suolalla, sitruunanmehulla ja oliiviöljyllä. Lisää joukkoon paahdetut ruusukaalit.

Viimeistele halutessasi lehtipersiljalla

Tahinijogurtti

3 dl turkkilaista jogurttia
3 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 (luomu)sitruunanmehu
hienoa merisuolaa