Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Banaaniletut eli Banana Pancakes





Kotona viiden kuukauden evakkoelon jälkeen! Silkasta kotonaolemisen riemusta paistoin sunnununtain aamiaiselle banaanilättyjä. Siinäpä syytä kerrakseen, mutta näiden myötä aamu kuin aamu tuntuu heti aavistuksen suloisemmalta.

Voisiko näillä aloittaa vaikka uuden vuoden ensimmäisen päivän?

Banaaniletut (Banana Pancakes)

3 kypsää (siis jo tummunutta) banaania
1 muna
3 dl maitoa
2 rkl voisulaa
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1 tl sokeria

voita paistamiseen

marjoja tai hedelmiä ja vaahterasiirappia tarjoiluun

Muussaa banaanit haarukalla soseeksi. Sekoita joukkoon maito, kananmuna ja voisula. Siivilöi jauhot toiseen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon muut kuivat aineet. Yhdistä banaaniseoksen joukkoon. Anna taikinan tekeytyä noin vartin verran.

Paista letut paistinpannussa voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Pidä jo paistetut letut lämpiminä uunissa.

Tarjoile marjojen tai hedelmien ja vaahterasiirapin kera.

P.S. Tähän on hyvä upottaa hedelmäkulhon pohjalle unohtuneet banaanit.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

KUUSENHAVUILLA TUUNATTU JÄÄKELLARINLOHI JA SINAPPIKASTIKETTA


Joulun graavilohen ehtii vielä tuunata uuteen uskoon. Itse laitoin jääkellarinlohen tekeytymään eilen kuusenhavuilla maustettuun suolaliemeen. Olen kesäisin käyttänyt kuusenkerkkiä salaateissa, majoneesissa ja mausteöljyissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin itse havujen käyttämistä. Syksyn mittaan olen törmännyt useammassa lehdessä kalaresepteihin, joissa käytetään kuusta. Tämä resepti on Glorian ruoasta ja viinistä (6/2013) ja Jouni Toivasen käsialaa. Kesällä aion ehdottomasti kokeilla tätä kuusenkerkillä maustettuna, eikä tämäkään versio rajoitu pelkästään joulusesonkiin. Hauskaa tässä havuilussa on myös se, että villivihannessesonki ulottuu myös talveen. 

Havut, kuten kaikki luonnonantimet, kannattaa tietysti kerätä puhtaasta paikasta. En ehkä lähtisi toteuttamaan tätä torikuusesta.

Graavilohen ehdoton makupari on sinappikastike. Alla suosikkireseptini. Perinteisen graavilohen reseptin löydät puolestaan täältä.

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Jääkellarinkala

400 g nahatonta ja ruodotonta kalafileetä (esim. lohi)
4 dl vettä
20 g (vajaa 1 rkl) hienoa merisuolaa
1 tl sokeria
1/2 dl kuusenhavuja tai -kerkkiä
6 kokonaista valkopippuria

1. Kiehauta kattilassa vesi, suola, sokeri, kuusenhavut tai -kerkät ja valkopippurit. Jäähdytä 5-prosenttinen suolaliemi haaleaksi huoneenlämmössä ja sitten jääkaappikylmäksi.

2. Laita kalafileet liemeen ja anna suolautua vähintään 16 tuntia.

3. Leikkaa kala tarjolle. Kala säilyy jääkaapissa liemessään noin viikon.

Sinappikastike (Hovimestarinkastike)

2 rkl dijonsinappia
2 rkl makeaa sinappia (esim. Hangon sinappi)
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 dl neutraalinmakuista öljyä, esim. vaalea oliiviöljy tai rypsiöljy
hienoa merisuolaa
valkopippuria myllystä

Sekoita sinapit ja sokeri kulhossa. Lisää etikka ja sekoita hyvin. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla.




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

JOULULAHJAT HELLA & HERKKU -PUODISTA



Putkiremontti näkyy tänä vuonna myös antamissani joululahjoissa. Ne, joilla "jo on kaikkea", ovat perinteisesti saaneet minulta joko itsetekemääni mysliä, leipää tai makeisia. Nyt en muuttotohinan keskellä ehdi valmistaa mitään itse, joten kipaisin ostoksille Museokadun Hella & Herkku -puotiin. Putkiremottiputkiaivoisena päädyin muutamaan hyvään tuotteeseen, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä (muun muassa italialaisia luomupinjansiemeniä!). 

Niinpä sulkulaiset ja ystävät saavat minulta tänä jouluna joko tyylikkään, luonnonharjaksisen Musta5101-tiskiharjan tai maustettua luomuoliiviöljyä. En ole mausteöljyjen ylin ystävä, mutta näihin ihastuin. Öljyt saavat makunsa aidoista sitruunoista ja basilikasta, eivätkä mistään aromeista. Sen huomaa! Hellan & Herkun Anna kertoi, että sitruunaöljyn sitruunat puristetaan yhtäaikaa oliivien kanssa, ja basilikaöljyn raikkaus tuo mieleen kesän. Mielestäni öljyt ovat oiva lahja myös niille, jotka eivät ole kovin innokkaita ruoanlaittajia. Loraus makuöljyä salaatin tai vaikka pastan päälle nostaa annoksen uudelle tasolle. Öljyt on sitäpaitsi pakattu niin kauniisiin pikku kanistereihin, ettei niitä välttämättä tarvitse edes paketoida. 

Tiskiharja voi tuntua ankeaakin ankeammalta lahjalta. Se on kuitenkin tuiki tarpeellinen kapine ja sopii tavaraähkyn kanssa kamppailevalle. Kun on kerran kokeillut luonnonharjaksista harjaa, ei entiseen ole enää paluuta. Hankin astiaharjamme vuosia Hangon torilta. Hamstrasin itselleni aina kaikki myyjän valkoiset yksilöt, jotka sopivat keittiööni muita värejä paremmin. Sen jälkeen kun Musta5101 tuli markkinoille, torikauppiaan valkoisia harjoja on riittänyt muillekin. Musta5101 on tyylikäs, mutta myös luontoystävällien valinta. Suomessa valmistetun harjan materiaaleina on luonnonharjas ja tehtaan ylijäämämuovi. Lisäksi sen voi käytön jälkeen palautta takaisin kiertoon. 

Näillä lahjoilla mennään tänä vuonna. Toivottavasti minusta on vuoden kuluttua jälleen lahjojen väkertäjäksi.


Hella & Herkku sijaitsee Museokatu 15:ssä.

Olen iloinen, että Museokadulle on auennut uusi, kaunis ja ihana herkkupuoti. Sen myötä katu on elävöitynyt jälleen vähän lisää. Olen tyytyväisenä toivottanut aikanaan myös muun muassa Anton & Antonin, Petris Chocolate roomin, Exhibitionists -kahvilan ja Little Copenhagenin tervetulleiksi kotikonnuilleni. Kaipaisin Museokadulle vielä lisää elämää - siinä  nimittäin on potentiaalia Korkeavuorenkadun kaltaiseksi ostoskaduksi.  




maanantai 16. joulukuuta 2013

MANTELIPIKKULEIVÄT



En ole ehtinyt odottaa joulua. Joka vuosi joulun odottamisen kanssa tuppaa tulemaan kiire, mutta nyt pitkittynyt putkiemontti on vesittänyt joulunalusajan tunnelman. Remontin oli määrä valmistua jo kuukausi sitten, mutta tässä sitä yhä kärvistellään evakkokurimuksessa. Pahinta on ollut epätietoisuus siitä, milloin pääsemme kotiin. Onneksi urakan loppu viimein häämöttää, ja jouluna meidän pitäisi asua kotona.

Mikäpä tässä aikuisen ihmisen on ollessa, vaikka yksi joulu olisi vähemmän tunnelmallinen. Olen kuitenkin surrut ja potenut huona omaatuntoa esikoiseni tähden - tuntuu, ettei näissä olosuhteissa saa luotua lapselle joulutunnelmaa. Piparkakkujakin olen luvannut leipoa hänen kanssaan "sitten omassa kodissa".

Olen kuitenkin huomannut, miten eritavalla lapset kokevat asiat. Viisivuotias viisveisaa, vaikka adventtikynttelikkö sijoitetaan tilanpuutteen vuoksi likaisia astioita rönsyilevälle tiskipöydälle, eikä joulukalenteria ole ripustettu sille varattuun koukkuun vaan keittiön ovenkahvaan. Tärkeintä on, että kynttilät loistavat ja oma tonttu jättää kalenterin luukkuihin joka yö kirjeitä ja muuta mukavaa. Myös kanelin tuoksuiset pikkuleivät siivittävät joulutunnelmaa. Niitä mutustellessa malttaa vielä muutaman päivän odottaa piparien leivontaa.

Nämä Mummuni reseptillä leivotut pikkuleivät on niin helppo valmistaa, että jaksoin vääntää niitä jopa muuttotohinan lomassa. Pinnalta rapeat ja sisältä vähän tahmeat pikkuleivät ovat täysin gluteenittomia. Törmäsin myös vehnäjauholliseen, hasselpähkinöistä valmistettuun versioon, jota ajattelin kokeilla viimeistään ensi vuonna.

Jos adventtina leipomiani pikkuleipiä on vielä parin päivän päästä jäljellä, otan ne mukaani KOTIIN, sillä pian olemme siellä! Ehkä nappaamme torin kuusikauppiaalta joulupuun mukaamme muuttomatkalla.


Mantelipikkuleivät

2 munanvalkuaista
150 g sokeria
150 g mantelijauhoa
1 tl kanelia
(kuorellisia manteleita koristeeksi)

Vatkaa valkuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita erillisessä astiassa kaneli mantelijauhon joukkoon. Sekoita ne sitten valkuaisvaahdon sekaan. Laita taikina pursotinpussiin (tai pakastepussiin, jonka yksi kulma leikataan auki) ja pursota leivinpaperin päälle pieniä kekoja (ne laakenevat paistettaessa). Koristele halutessasi manteleilla. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

TALVISUNNUNTAIN POROPATA


lihapata, poropata punaviinissä

Koleana talvisunnuntaina meillä syötiin kolmen sukupolven voimin poropataa. Sen kotoisuus lämmitti pimeyden keskellä. Kaamosaikaan olisi hyvä hiljentää tahtia, ja juuri tällainen slow food on omiaan siihen. Pimeys vaikuttaa monen mielialaan keljulla tavalla. Hyvä tapa torjua kaamosmasennusta on viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Talveen ja syksyyn kuuluvat pataruoat sopivat tähän tarkoitukseen, sillä niiden äärelle on hyvä kokoontua suuremmallakin joukolla. Nyt on aika kutsua ystävät ja sukulaiset kylään (ja laittaa lihapata uuniin).

Perheelläni, tai oikeastaan koko suvullani, on ollut jo vuosikausia tapana tilata poronlihaa Lapista tutulta poromieheltä. Porot saapuvat aina joulukuun puolivälin kieppeillä, ja ennen uusia lihoja, pakastin on tyhjennettävä entisistä. Viime vuoden puolikkaasta elikostamme oli vielä potkakiekot yms. luiset pikkuosat käyttämättä. Siinäpä siis sunnuntaisen pataruokamme pääraaka-aine. 

Luista irtoaa pataan hyvää makua, mutta yhtä hyvin ruoan voi valmistaa vaikka poron paistista, ja hirvenliha passaa tietysti myös. Paistista valmistettuna lihasta tulee vieläkin mureampaa ja koko ruoasta aavitsuksen juhlavampi. Jos käytät luisia osia, lihat on hyvä irrottaa luista ennen ruoan tarjoamista. Pataruoat ovat siinäkin mielessä oivallisia, että ne maistuvat yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä, elleivät jopa paremmalta.



Poropata 

600 g poronlihaa, esim. paistia (jos luullisia paloja, niin itse lihaa tulee olla arviolta tämän verran)
200 g (luomu)pekonia
voita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
reilu 1 rkl tomaattipyrettä
1/2 l pakastettuja suppilovahveroita
3 dl punaviiniä
n. 0,5 l hyvää lihalientä
laakerinlehti
n. 1 tl kuivattua rosmariinia
1,5 dl hillosipuleita
mustapippuria myllystä
hienoa merisuolaa 

Paloittele liha kuutioiksi. Jos käytät esim. potkakiekkoja, lihat irrotetaan luista vasta kypsennyksen jälkeen. Suikaloi pekoni. Paista pekonit rapeaksi ja nosta ne sivuun odottamaan. Lisää pannuun voita ja ruskista lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syrjään. Kuori ja suikaloi sipulit ja kuullota niitä voissa. Kuori porkkanat ja paloittele ne. Pyöräytä  sipulien kanssa voissa. Nosta syrjään. Kypsennä tomaattipyrettä hetki voissa. Laita kaikki loput  ainekset hillosipuleita ja sieniä lukuun ottamatta pataan ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta pata 175-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi. Lisää tarvittaessa nestettä kypsentämisen aikana. Lisää sienet kun kypennystä on arviolta puoli tuntia jäljellä ja huuhdellut hillosipulit aivan loppuvaiheessa. Jos käytät luisia osia, irrota lihat luista ennen hillosipuleiden lisäämistä. Lihan tulee iroota luista helposti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. 



perjantai 29. marraskuuta 2013

MAKEAN AAMUN BANAANILEIPÄ



Aamiaismieltymykset eivät mene perheessämme ihan yksiin. Toiset meistä aloittaisivat päivänsä aina makealla, toiset eivät. Omaan aamupalaani makeat murkinat kuuluvat vain viikonloppuisin, jolloin saan istua kaikessa rauhassa pöydän ääressä, juoda monta kuppia kahvia tai teetä ja lukea Hesaria. Silloin päätän aamiaisen mielläni vaikka croissantilla ja suklaatahnalla, viikunahilloleivällä tai tällä ihanalla banaanileivällä.

Banaanileipä on kostea, kakkumainen leipä. Viikonloppuaamiaisten ja -brunssien lisäksi syön sitä mielelläni myös muihin vuorokaudenaikoihin mustan, huolella haudutetun darjeeling-teen kanssa. Minä syön leipää ihan sellaisenaan, mutta sen kanssa voi myös tarjota vaikka kermavaahtoa ja hedelmiä tai vaniljajäätelöä. Silloin siitä kehkeytyy jo ihan täysipainoinen jälkiruoka.

Leivon banaanileipää silloin, kun löydän hedelmäkulhon pohjalta lähes henkensä heittäneitä banaaneja. Tällä kertaa läpensä kypsiä hedelmiä oli vain kaksi, ja kolmatta kyllin kypsää sain hakea kaupoista kissojen ja koirien kanssa. Syön itsekin banaanini mieluummin aavistuksen raakoina kuin kunnolla kypsyneinä, mutta on yllättävää, ettei kypsiä ole juuri kaupan. Voisiko näitä rusehtavia banaaneja myydä esimerkiksi halvemmalla hinnalla, jotta kauppiaat eivät joutuisi heittämään niitä pois? Tähän leipään tarvitaan nimenomaan kypsiä, siis jo rusehtavia banaaneja. Jos kotona ei lymyile henkitoreissaan kipristeleviä banaaneja, varaudu kypsyttelemään raakoja hedelmiä kaikessa rauhassa ennen leivontapäivää.

Banaanileipä

3 kypsää (=ruskeapilkkullista tai ruskeaa) (luomu)banaania
100 g pehmeää voita
2 dl sokeria
1 dl pekaanipähkinöitä
2 (luomu)munaa
4 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
0,5 dl maustamatonta, juoksevaa jogurttia

Ota voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leipomista. Rouhi pähkinät ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Muusaa banaanit soseeksi haarukalla. Hiero voi ja sokeri kulhossa puukauhalla sileäksi tahnaksi. Riko munien rakenne rikki erillisessä kulhossa ja sekoita ne sokeri-voiseokseen yksitellen. Sekoita hyvin. Lisää muusatut banaanit ja sekoita. Yhdistä ruokasooda, suola ja jauhot omassa kulhossaan sekaisin. Siivilöi kuivat aineet mukaan banaaniseokseen. Lisää lopuksi jogurtti ja pähkinät. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa 50-60 minuuttia.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

SIIKAA, VIHERPIPPURIÖLJYÄ, RISOTTOA JA FENKOLIA


Eilen oli hyvä päivä. Sellainen ihanan joutilas, jollaista olen hartaasti kaivannut. Marrasaurinko paljasti paljaan kaupunkiluonnon kauneuden ja nautin kävelystä pitkin Helsingin rantoja. Esikoinen kävi uimahallissa ja iloitsimme yhdessä pelon voittamisen ja uskaltamisen riemusta. Kotonakin sain kokkailla  lähes rauhassa. Pitkästä aikaa ruoan laittaminen oli nautinnollista. Aterialla pystyin keskittymään hyviin makuihin ja sivuutamaan sen, että elämme edelleen evakossa muuttolaatikoiden, kasojen ja erilaisten pinojen keskellä.

Kokkasin paisettua siikaa lämpimän viherpippuri-tilliöljyn, risoton ja fenkolin kera. Öljyyn käytin etikkaan säilöttyjä viherpippureita, joiden saaminen tuntuu olevan Suomessa kiven alla. Tässä jälleen sellainen tuote, jota raijaan ulkomailta, lähinnä Espanjasta, purkkikaupalla. Säilötyissä pippureissa on ihan oma, kirpeä makunsa, joka sopii loistavasti erilaisiin öljypohjaisiin kastikkeisiin ja maustevoihin. Ne voi tietysti korvata kuivatulla viherpippurilla, mutta maku ei valitettavasti ole silloin yhtään sama. 

Risotto onnistui tällä kertaa ihan nappiin. Liekö osuutta ollut myös Museokadun Hella & Herkku -kaupasta ostamallani loistavalla risottoriisillä? Acquerello-riisi on todella laadukasta ja myydäämpä se vieläpä kauniissa pakkauksessakin - suosittelen! 

Koska maustoin voissa paistamani fenkolit sitruunaöljyllä ja myös kastikkeessa oli makuja, pidättäydyin perusrisotossa. Mielestäni aterian maut sopivat hyvin yhteen. Nyt toivoisin vain lisää joutilaisuutta.

 SIIKAA, VIHERPIPPURIÖLJYÄ, RISOTTOA JA FENKOLIA (neljälle)

Siika

4 annospalaa siikaa
suolaa
valkopippuria myllystä
voita

Paista siiat pannulla voissa.

Viherpippuriöljy

1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 banaanisalottisipulia
1 valkosipulinkynsi
vajaa 1 tl säilöttyjä viherpippureita
2 rkl hienonnettua tilliä

Hienonna sipulit. Kuullota ne kypsiksi oliiviöljyssä. Lisää hienonnetut pippurit ja tilli. Tarjoile lämpimänä kalan päällä. 



Risotto

2,5 dl risottoriisiä
1 banaanisalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
pari rkl oliiviöljyä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl voita
1/2 dl raastettua, pitkään kypsytettyä parmesania
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Kuumenne kanaliemi. Hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua ja riisiä kattilassa. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää lientä vähitellen, kauhallinen kerrallaan, sitä mukaa kun neste on imeytynyt riisiin. Kypsennä risottoa lientä lisäillen ja hämmennellen, kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on yhä pieni purutuntuma. Lisää voi ja raastettu parmesani. Mausta suolalla ja aavistuksella mustapippuria.


Fenkoli

1 fenkoli
2 rkl voita
sirtuunaöljyä
hienoa merisuolaa

Pese fenkolit ja halkaise ne pitkittäin. Lohko ne ohuiksi lohkoiksi pystysuunnassa. Paista voissa kypsiksi. Mausta suolalla ja sitruunaöljyllä.






sunnuntai 17. marraskuuta 2013

ELÄKÖÖN PORKKANA!




Porkkanaparka on yleensä syyttä suotta statistin asemassa. Liemien ja patojen ryydittäjän sopii nimittäin paistatella toisinaan myös pääosassa. Tein paahdetuista porkkanoista ja valkopavuista tahnaa, jota syötiin lounaalla leivän päällä, salaatin rinnalla. Tahna on oivallinen lisä myös brunssipöytään.  Eläköön  porkkana!

Porkkanatahna

5 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä kuorineen
1 tlk isoja valkoisia papuja
3 rkl oliiviöljyä
1 (luomu)sitruunan mehu
(vettä)
hienoa (harmaata) merisuolaa
1/2 tl chilihiutaleita (tai maun mukaan)
mustapippuria myllystä

Kuori ja paloittele porkkanat isohkoiksi paloiksi. Laita porkkanat ja valkosipulinkynnet uunivuokaan. Kaada päälle öljyä ja mausta suolalla. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes porkkanat ovat pehmeitä, n. 25 minuuttia. Jäähdytä. Purista valkospipulinkynnet ulos kuoristaan. Laita ne, porkkanat, pavut ja chili tehosekoittimeen ja aja tahnaksi tai käytä sauvasekoitinta. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä. Mausta sitruunanmehulla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.



maanantai 11. marraskuuta 2013

SPAGHETTI PUTTANESCA


Marraskuu vei minusta mehut tullessaan. Valo vähenee ja vauvani valvoo öisin, väsyttää. Aamulla tarvitsen käynnistyäkseni kaksi cappuchinoa yhden sijaan, iltapäivällä on saatava suklaata ja päivällisellä himoitsen pastaa. Näillä eväillä ei ehkä selätetä väsymystä, mutta ainakin ne maistuvat hyvältä.

Pasta puttanesca, eli tomaattimurskasta, oliiveista, anjoviksista ja kapriksista valmistettu, pitkään haudutettu kastike on tämän hetken suosikkejani. Kasvissyöjä jättäköön anjovikset pois. Hyvää se on niinkin, vaikka ei ihan yhtä hyvää. 

Oliiveihin kannattaa muuten kiinnittää huomiota. Pikimustia, värjättyjä kannattaa välttää. Milestäni pienet, tummat, öljyyn säilötyt oliivit ovat tässä hyviä. Pirkalla on esimerkiksi tällaisia minioliveja, joita voin suositella. Myös spagheteissa on eroja. Pakko myöntää, ettei täysjyväspaghetti ole yhtä herkullista kuin käsinvalmistettu ehta, vitivalkoinen, italialainen pasta. Tämä on puhtaasti makuasia, terveellisyys on sitten asia erikseen.

Tästä määrästä riittää hyvin ainakin kuudelle ruokailijalle.

Pasta puttanesca

1 dl oliiviöljyä
2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1/2 tl chilihiutaleita (tai maun mukaan)
2 tlk (luomu)tomaattimurskaa
1 rkl tummaa balsamicoa
8 anjovisfileetä
1,5-2 dl pieniä, tummia oliiveja
1 prk pikkukapriksia
(hyppysellinen sokeria)
mustapippuria myllystä
hienoa, (harmaata) merisuolaa
runsaasti tuoretta persiljaa silputtuna

spaghettia (500 g)
parmesania (palasta raastettuna)

Silppua sipulit ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne pehmenevät. Lisää chili tomaattimurskan kanssa. Lisää balsamico ja sokeri. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 45 minuuttia, mielellään kauemminkin. Lisää joukkoon oliivit (jos käytät isompia oliiveja, ne kannattaa halkaista), kaprikset ja hienonnetut anjovisfileet. Anna hautua vielä hetki. Mausta mustapippurilla ja suolalla.

Sekoita kastike keitetyn spaghetin joukkoon. Lisää reilusti silputtua persiljaa ja vastaraastettua parmesania. Nam.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

KUN SITÄ VIELÄ SAA...


...niin sitä on myös syötävä - kotimaista lehtikaalia nimittäin. Äitiyslomani kotilounaat toistavat arkisin jokseenkin samaa kaavaa: syön joko salaatin, keittoa tai täytetyn leivän. Lehtikaalifriikkinä käytän salaateissa mielelläni lehtikaalia, niin kauan kuin sitä suinkin saa. Onneksi lehtikaalin satokausi ulottuu pitkälle syksyyn, joskus jopa talveen, sillä se ei säiky pikkupakkasia. Omalla vaatimattomalla kasvimaallanikin tämä vihannes voi edelleen hyvin.

Lisukesalaattina lehtikaali ei mielestäni kaipaa seurakseen kuin öljyisen ja suolaisen kastikkeen. Lounassalaatin tulee kuitenin olla ruokaisa, joten laitoin mukaan tällä kertaa lampaanmaitofetaa, oliiveja ja punasipulia. Kastikkeena oli äitini reseptin mukaista ranskalaista salaatinkastiketta. Suvussani on syöty sitä liki kolmekymmentä vuotta, mutta se on aina yhtä hyvää. Kastike nostaa salaatin kuin salaatin uudelle tasolle. Hyviin asioihin ei kyllästy koskaan. Ystäväni on sanonut voivansa syödä "vaikka pieniä kiviä" tämän salaatinkastikkeen kanssa. 

Lehtikaali on muuten myös über terveellistä. Jälleen hyvä maku ja hyvä olo kulkevat siis käsikädessä.

Lehtikaali-fetasalaatti (kahdelle)

6 lehtikaalinlehteä
1 pkt lampaanmaitofetaa
1/2 ohueksi viipaloitu punasipuli
Kalamata-oliiveja 
2-3 rkl ranskalaista salaatinkastiketta, ohje alla

Poista lehtikaalinlehdistä keskiruoti ja revi lehdet pieniksi paloiksi käsin. Sekoita kastike kaalin joukkoon ja hiero se niihin käsin. Murenna päälle fetaa. Lisää myös oliivit ja punasipuli.

Ranskalainen salaatinkastike

2 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1/2 dl valkoista balsamico-viinietikkaa
2 tl dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
2/3 tl hienoa (harmaata) merisuolaa
1 rkl sokeria
mustapippuria myllystä

Laita kaikki ainekset astiaan ja aja sileäksi sauvasekoittimella tai raasta valkosipuli muiden ainesten joukkoon ja sekoita hyvin.





torstai 24. lokakuuta 2013

Viikunakompotti (juustoille)


Olin onnekas, kun pääsin viikuna-aikaan putkiremonttievakkoon Espanjaan. Söinkin viikunoita kuukauden ajan päivittäin: sellaisenaan aamiaisella ja salaateissa sekä aterian päätteeksi kompotiksi keitettynä juustojen kera. 

Huippua oli myös se, että saimme ensimmäistä kertaa maistaa oman puun satoa. Kilpailimme kypsyvistä hedelmistä ahneen mustarastaan kanssa. Vaikka siipiniekka sai meitä paremman saaliin, tuntui itse puusta noukittujen hedelmien nauttiminen erityisen juhlalliselta. 

Lomasta on jo vähän aikaa, mutta viikunakompottia voi keitellä myös näistä Suomeen raakana rahdatuista hedelmistä. Sokerin määrä vaihtelee viikunoiden makeuden mukaan, ja parhaaseen lopputulokseen pääsee maistelemalla. 

Viikunakompotti

500 g tuoreita viikunoita
6 rkl sokeria

Lohko tai paloittele viikunat. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kompotiksi.

Oman puun satoa







perjantai 11. lokakuuta 2013

Afganistanilainen porkkanapata (Lihattoman Lokakuun hengessä)


Keksin putkiemontistamme tasan yhden hyvän asian, sen, että vietimme kuukauden evakkoreissussa Espanjassa. Tarkoituksenani oli blogata matkan aikana, mutta nettiyhteys oli toistuvasti niin surkea, ettei kuvien lataamisesta tullut mitään. Ajattelin kuitenkin postata jotakin jälkikäteen. Kuukauden hiljaisuuden jälkeen aloitan kuitenkin muissa kuin välimerellisissä tunnelmissa. 

Valmistin tänään afganistanilaista porkkanapataa ja korianterilla sekä mintulla maustettua raikasta kurkku-tomaattisalaattia. Ruoka maistuu ja tuoksuu herkulliselta, ja sen värit hehkuvat samaan sävyyn juuri nyt niin lumoavan ruskan kanssa. 

Kuten yli 30 000 muuta, myös minä tartuin Facebookissa Docventuresin Lihaton Lokakuu -haasteeseen. Vaikka olemme koko perhe kaikkiruokaisia, meillä syödää viikoittain useampana päivänä kasvisruokaa. Varsin pieniruokaisen lapsen äitinä en voi valmistaa kuukauteen pelkkää kasvisruokaa, mutta papua, tofua ja tempehiä on tässä kuussa pöydässä tavallistakin useammin. Tämä lämpimän mausteinen kasvispata on omiaan jokaiselle lihattoman lokakuun viettäjälle. Mieheni sanoin tämä on "jälleen sellaista kasvisruokaa, ettei edes tule ajatelleeksi, ettei tässä ole lihaa."

Pataan tulisi käyttää keltaisia halkaistuja herneitä, mutta niiden puutteessa korvasin ne kikherneillä. Ohjeeni ovat sovelluksia Sally Butcherin maan mainion Vegestan-keittokirjan resepteistä.

Qorma-e-Zardak
Afganistanilainen porkkanapata

3 pientä sipulia suikaloituina
rypsiöljyä paistamiseen
3 valkosipulinkynttä silputtuina
1tulinen punainen chili
2 cm pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna
1 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
hyppysellinen neilikkaa
700 g porkkanoita kuorittuina ja paloiteltuina
2 prk keitettyjä kikherneitä (mieluummin 300 g keltaisia halkaistuja herneitä)
1 rkl tomaattipyrettä
3 tomaattia kuutioituina (vihreä kanta poistettuna)
(harmaata) hienoa merisuolaa
2 rkl sherryviinietikkaa (mieluummin verjuis-rypälemehua)
n. 4 dl vettä

Kuullota sipulia hetki öljyssä. Lisää valkosipuli, chili ja inkivääri. Kun sipuli alkaa pehmetä, lisää mausteet, porkkana ja herneet. Paista muutama minuutti ja lisää tomaattipyre sekä tomaattikuutiot. Mausta suolalla ja lisää viinietikka sekä sen verran vettä, että ainekset peittyvät. Hauduta miedolla lämmöllä n. 45 minuuttia tai kunnes porkkanat (ja herneet, mikäli käytät keltaisia herneitä) ovat kypsiä.

Tarjoile riisin, luonnonjogurtin ja alla olevan salaatin kanssa.

Salaata

1 kurkku pieneksi kuutioituna
3 tomaattia pieniksi kuutioituina
4 kevätsipulia silputtuina
1/2 ruukkua korianteria silputtuna
kourallinen minttua silputtuna
(tuoretta chiliä silputtuna)
suolaa
1 sitruunan mehu

Sekoita ainekset keskenään. Peitä kulho ja pane jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi.



lauantai 14. syyskuuta 2013

ANKKAA, VIIKUNOITA JA TEENLEHDILLÄ MAUSETTUA MADEIRA-APPELSIINIKASTIKETTA


Stockan herkku mainosti kotimaista ankkaa otsikolla "So This Season". Myös viikunoita kehuttiin sesonkiherkuksi. Niinhän se on, että Etelä-Euroopassa viikunoiden sesonki alkaa olla parhaimmillaan. Sääli vain, että ne kuljetetaan meille niin raakoina, etteivät ne maistu täällä siltä miltä niiden pitäisi - makeilta ja mehukkailta. Ostin ankkani seuraksi kuitenkin myös kauniita viikunoita, jotka saivat kaipaamaansa lisämakeutta pyörähtämällä paistinpannulla voin ja hunajan kanssa. 

Ankan kastikkeen maustoin darjeeling-teenlehdillä ja appelsiinilla. Tämän linnun kanssa tämä on lempikastikkeitani. Ankan rasvassa paistetut ranskalaiset olisivat olleet piste i:n päälle, mutta niiden sijaan paistoin uunissa lohkoperunoita. Lisäksi vihreät pavut maistuvat ankan kanssa aina, niin nytkin.

Paahdettu ankanrinta

2 ankanrintaa (riittää mielestäni kolmelle)

Tee ankanrinnan rasvapuolelle syviä viiltoja. Poista tarvittaessa kalvot lihapuolelta. Pane ankanrinnat kuivalle ja kylmälle paistinpannulle, rasvapuoli alaspäin. Paista miedolla lämmöllä, kunnes rasva on sulanut pois, ja pinta on rapea. Poista paistamisen aikana ylimääräistä rasvaa pannulta. Käännä lihat ja paista vielä hetki. Kypsennä lihoja vielä 150-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia (kunnes sisälämpötila on 52 astetta). Anna lihojen levätä hetki ja viipaloi ne sitten siivuiksi.

Teenlehdillä maustettu madeira-appelsiinikastike

Valmista kastike ennen lihojen paistamista. 

1,5 salottisipulia
nokare voita
2,5 dl madeiraa
2,5 dl demi glacea
1 (luomu)appelsiinin kuori ja mehu
4 neilikkaa
2 kardemumman kotaa
1 tl darjeeling-teenlehtiä
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä

Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää madeira ja demi glace. Keitä kasaan, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Lisää appelsiinin mehu ja raastettu kuori sekä neilikat, kardemumman kodat ja teenlehdet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Siivilöi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Hunajalla maustetut, paistetut viikunat

3 viikunaa
voinokare
2 tl hunajaa

Lohko viikunat neljään-kuuteen osaan, hedelmien koosta riippuen. Sulata voi pannussa. Kääntele viikunoita hetki pannussa. Mausta hunajalla.

Lohkoperunat uunissa

4 suurta, kiinteää perunaa
3 rkl oliiviöljyä
merisuolahiutaleita

Pese perunat, mutta älä kuori niitä. Leikkaa perunat lohkoiksi ja kääntele niitä öljyssä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes ne ovat ruskistuneita ja kypsiä. Mausta merisuolahiutaleilla.





keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Samettista ja mausteista mustapapukeittoa


Ystäväni pyysi minua bloggaamaan tämän limellä, chilillä ja jeeralla maustetun, Meksikoon päin vivahtavan mustapaukeiton resptin, kun tarjosin sitä hänelle viime keväänä. Kotvanen reseptin rustaamisessa vierähti, mutta tässä se viimein on. Toivottavasti keitto maistuu muillekin!

Tämä keitto maistuu yhtä hyvältä vuoden ympäri, joskin salsaan tulevien tomaattien kanssa on talvella vähän niin ja näin. Jos saatavilla on vain raakoja tomaatteja, ne kannattaa jättää kokonaan pois.

Mustapapukeitto

4 tlk (kypsiä) mustapapuja ( esim. Go green)
rypsiöljyä paistamiseen
2 sipulia silputtuina
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 chili, silputtuna, siemenet poistettuina
2 tl jauhettua jeeraa
1 tl korianterin siemeniä
vettä
hienoa merisuolaa
2-3 limen mehu

Kuullota sipuleita hetki öljyssä, lisää mausteet ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää pavut. Lisää vettä sen verran, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Lisää 1 tl suolaa. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Soseuta saivasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta limen mehulla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Lisäksi 

smetanaa

ja

Avokado-tomaattisalsaa

2 avokadoa kuutioituina
4 tomaattia kuutioituina, siemenet poistettuina
(1/2-1 punainen chili silputtuna, siemenet poistettuina)
tuoretta korianteria
1-2 limen mehu
loraus oliiviöljyä
sormisuolaa

Yhdistä avokadot, tomaatit kulhossa. Mausta limellä, oliiviöljyllä, korianterilla, suolalla ja halutessasi chilillä. 





lauantai 31. elokuuta 2013

Caesar-salaatti raa'asta parsakaalista


Elokuumme on kulunut putkiremonttikurimuksessa. Emme ole vielä täysin asettuneet väliaikaiseen kotiimme, enkä siksi ole viime aikoina juuri laittanut ruokaakaan. Pakkasimme mukaamme myös kotipakastimemme sisällön ja viime aikoina olemme syöneet lähinnä pakastimesta löytyneitä ruokia: pelmenejä, bolognesekastiketta ja lammaslihapullia. Lisäksi olen tehnyt lähinnä salaatteja, joiden valmistaminen sujuu helposti myös omaa keittiötäni huomattavasti pienemmässä evakkokeittiössä. 

Ruoanlaittorutiinini on piskuisessa köökissä vielä hakusessa, vaikka olen minä ahtaammissakin oloissa valmistanut yhtä sun toista sapuskaa. Putkiremontti valmistuu vasta vuoden lopussa, joten uskon, että ajan mittaan löydän sujuvammat ruoanlaitto-otteet täälläkin. 

Tänä kesänä innostuin raa'asta parsakaalista valmistetusta caesar-salaatista, kun kotimaiset parsakaalit ilmestyvät toreille ja kauppoihin. Tämä versio on vailla lisukkeita, ja mielestäni hyvää sellaisenaan. Salaatin ruokaisuutta voi kuitenkin vaihdella lisäämällä joukkoon vaikkapa kanaa, paistettua pekonia tai kananlihaa. 

Parsakaali on varmasti yksi maailman terveellisimmistä ruoka-aineista ja raakana se on terveellisimmillään. Tutkimuksissa on osoitettu, että parsakaalin syöminen vähentää mm. riskiä sairastua sydäninfarktiin ja joihinkin syöpäsairauksiin. Hyvä ruoka tekee hyvää monessa mielessä.

Teen Caesar-kastikkeen aina simppelisti: majoneesi valmistuu kokomunista hujauksessa sauvasekoittimella, ja lisään siihen vain tarvittavat tilpehöörit. 

Caesar-salaatti raa'asta parsakaalista

2 (kotimaista) parsakaalia
runsaasti vasta höylättyjä parmesaanilastuja

oman maun mukaan 
Caesar-kastiketta:

majoneesiin:

1 kananmuna (valkuainen + keltuainen)
1,5 dl rypsiöljyä
1 dl extra virgine -oliiviöljyä
2 tl dijon-sinappia
2 rkl (luomu)sitruunanmehua

lisäksi:

4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä
1 valkosipulinkynsi raastettuna
n. 1 dl vastaraastettua parmesania
(pari tippaa Worcestershire-katiketta)
mustapippuria myllystä ja hinoa merisuolaa maun mukaan

Mittaa kananmuna, öljyt ja sinappi suorareunaiseen, korkeaan ja kapeahkoon astiaan (astian reunat eivät saa levetä ylöspäin). Kaikkien ainesten tulisi olla huoneenlämpöisiä. Aseta sauvassekoitin astian pohjaa vasten ja aja täydellä teholla, nostaen sauvasekoitinta samalla ylöspäin. Majoneesin muodostuttua, lisää sitruunanmehu, silputut sardellit ja raastettu valkosipuli. Pyöräytä vielä sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta Worcestershire-katikkeella, pippurilla ja tarvittaessa suolalla.


tiistai 13. elokuuta 2013

Saltimbocca broilerista


Aina kun syön saltimboccaa, mietin miksi en tee sitä useammin. Se on nimensä veroinen ruoka: saltimboccan käännös nimittäin kuuluu "hypätä suuhun". Perinteisimmillään ruokalaji valmistetaan vasikasta, mutta yhtä hyvin sen voi tehdä possun fileestä, broilerista tai vaikka fasaanista. Perusideana on, että ohueksi käsitellyn lihan päälle levitetään tuoreita salvianlehtiä ja ilmakuivattua kinkkua tai pekonia. Lihat paistetaan pannulla kypsiksi, ja kastike valmistuu samalla pannulla viiniä kokoonkeittämällä. 

Saltimbocca on juhlavan makuinen ruoka, joka on kuitenkin todella nopea ja helppo valmistaa. Niinpä se ylevöittää helposti vaikka tavallisen arki-illan, mutta sopii paremmillakin päivällisillä tarjottavaksi. Lisukkeilla voi sitten säädellä aterian "juhlavuuden" astetta.

Saltimbocca broilerista

4 broilerin rintafileetä
tuoreita salvianlehtiä
4 siivua ilmakuivattua kinkkua
suolaa 
mustapippuria myllystä
voita paistamiseen

koktailtikkuja

n. 2 rkl voita
2 dl valkoviiniä

Nuiji fileet kahden leivinpaperin välissä hieman ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi lihat. Levitä toiselle puolelle salvianlehtiä ja kiinnitä päälle ilmakuivatun kinkun siivu parilla koktailtikulla. Kuumenna voi paistinpannussa. Paista molemmin puolin kypsiksi. Nosta lihat sivuun ja peitä ne foliolla. Lisää viini pannuun ja keitä kovalla teholla, kunnes jäljellä on n. puolet. Lisää 2 rkl voita ja tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada liemi lihojen päälle. Tarjoa heti esim. keitettyjen papujen ja vihreän salaatin kera.







tiistai 6. elokuuta 2013

Yksi parhaista kaalisalaateista


Kuten olen jo useasti maininnut, pidän todella paljon kaalisalaateista. Lehtikaaliajan alettua varhaiskaali on saanut keittiössäni pahan kilpailijan. Jotta ehtisin syödä molempia kaaleja kyllikseni niiden satokautena, syön jommastakummasta valmistamaani salaattia kesällä lähes päivittäin. Tämä salaatti on erityisen maukasta kesäkaalista valmistettuna, mutta hyvää se on myös talvella valko- tai punakaalista tehtynä.

Ottaisin mielelläni kunnian reseptistä itselleni, niin hyvää tämä on. Ohje ei kuitenkaan ole käsialaani. Muutama vuosi sitten luin hammaslääkärin vastaanotolla Gloriaa, jossa Pipsa Hurmerinta jakoi kymmenen lempiruokansa ohjeen. Yksi niistä oli tämä porkkanalla, korianterilla ja paahdetuilla mantelilastuilla höystetty kaalisalaatti, jonka kastikkeessa on voisulaa. Alkuperäisessä reseptissä taisi olla punakaalia. Lehti jäi hammaslääkäriin, ja alkuperäisen reseptin määrät ovat unohtuneet. Teen salaatin aina näppituntumalla ja lisäilen tarvittaessa jotakin ainesosaa. Voisulan kanssa ei kuitenkaan kannata pihistellä.

Salaatti on hyvää sellaisenaan esimerkiksi kevyenä lounaana. Se on myös erinomainen lisuke vaikka grillatulle entrecôtelle tai muulle lihalle. Olen tarjonnut tätä myös monien juhlien noutopöydässä, ja resepti on lähtenyt jo useamma ystävän ja sukulaisen matkaan. Ei tästä voi olla pitämättä.

Korianterilla ja manteleilla maustettu kaalisalaatti

1 pienehkö kerä kesäkaalia tai puolikas pinehköstä talvikaalista
3 porkkanaa
1/2 dl voisulaa
1-2 rkl oliiviöljyä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
1/2-1 dl mantelilastuja
reilusti tuoretta korianteria
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi esimerkiksi vihannesmandoliinilla. Kuori porkkanat ja suikaloi ne ohuiksi nauhoiksi esimerkiksi kuorimaveitsellä. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Sekoita kaali, porkkanat, voisula, öljy, sitruunanmehu ja suola käsin kulhossa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa voisulaa, öljyä, sitruunanmehua tai suolaa. Mausta vielä mustapippurilla. Lisää paahdetut mantelilastut ja revityt korianterin lehdet. Tarjoa heti. Tämä salaatti ei kestä jääkaapissa seisotusta.


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Savukampelaa ja mummonkurkkuja





Kampela on kuin mela,
meren pohjaa kampaileva,
kalasuvun litteä leipälapio,
se asuu merenpohjassa 
ja simpukoita syö.

Jukka Itkonen


Vuosia sitten veljeni sai Hangon edustalta todellisen Pietarin kalansaaliin. Myrsky-yön aikana verkkoihin ui toistasataa kampelaa, ja muutaman päivän ajan koko kesänaapurustomme söi pelkkää kampelaa: savustettuna, paistettuna, keitossa ja piirakan täytteenä. 

Toisin kuin voisi luulla, vuosien takainen ylenpalttinen kampelan syönti ei saanut minua inhoamaan kampelaa. Hyvä niin, onhan kotimainen kampela myös ympäristöystävällinen valinta ruokapöytään. Erityisesti kesäisin syön mielelläni savukampeloita. Tällä kertaa kampelat noudettiin valmiiksi savustettuina Ekströmin kalapuodista Hangonkylän satamasta.

Niiden seuraksi keitettiin vain  kattilallinen siiklejä, hölskytettiin mummunkurkkuja ja valmistettiin makoisa kermaviilikastike. Tässä jälleen ateria, joka valmistuu kokonaisuudessaan uusienperunoiden kiehuessa.




Mummonkurkut

4 avomaankurkkua
runsaasti tilliä
0,5 tl hienoa merisuolaa
2 rkl sokeria
3 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl vettä

Kuori ja viipaloi kurkut. lado kurkut, suola, sokeri ja tilli kerroksittain kulhoon. Yhdistä nesteet ja kaada muiden ainesten päälle. Laita kulhon päälle lautanen ja hölskytä kulhoa ylös ja alas.

Kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä (kevyttuote ei maistu yhtä hyvältä)
2 rkl hienonnettua tilliä
1 rkl hienonnettuja kesäsipulinvarsia
1 tl dijon-sinappia
1/2-1 rkl (luomu)sitruunanmehua
suolaa
0,5 rkl sokeria
valkopippuria myllystä

Sekoita sinappi, sitruunanmehu, suola, sokeri ja pippuri kermaviilin joukkoon. Lisää sipuli ja tilli. Lisää tilli ja sipulinvarret. Sekoita ja anna maustua hetki.








lauantai 13. heinäkuuta 2013

Japanilainen bbq-possu


Terveisiä helteisestä Hangosta! Täällä loma on aina parhaimmillaan. Ilman saariretkiä, aamu-uinteja ja merenrantakävelyitä kesä ei edes tunnu kesältä. Olemme nauttineet kaupungin hyvästä kesäravintolatarjonnasta, mutta olen viihtynyt myös keittiössä. Nyt kun kuopukseni on vasta parikuinen, ruoanlaitto tarjoaa minulle hetken omaa aikaa. Muut pitävät huolen lapsista, ja minä saan sillä aikaa  kokkailla niin rauhassa kuin se nyt näissä olosuhteissa suinkin on mahdollista. Vauva saattaa välillä piipahtaa keittiön puolella maitohörpyllä, joten on parasta pitäytyä simppeleissä sapuskoissa. Yksinkertainen on muutenkin parasta.

Jostakin lehdestä alunperin nappaamani japanilainen bbq-possu on yksi perheeni lempigrilliruoista, erityisesti se on nelivuotiaani mieleen. Lehtikaaliaikaan wokkaan muurikassa tai paistinpannussa possun seuraksi seesamiöljyllä ja soijalla maustettua lehtikaalia ja siitakesieniä. Tänä vuonna en kuitenkaan ole vielä päässyt nauttimaan kesän lehtikaalisadosta, joten tein tällä kertaa lisukkeen kotimaisesta parsakaalista ja herkkusienistä. Lisäksi paistoin seesamperunoita. Tällä bbq-kastikkeella voi tietysti maustaa myös naudanlihan, kanan tai tofun.

Japanilainen bbq-possu

(luomu)possun ulkofilettä ohuina viipaleina

pari rkl seesaminsiemeniä
kevätsipulia tai kesäsipulin varsia silputtuna

bbq-kastike

1 granny smith omena raastettuna
2 pientä sipulia raastettuina
peukalon kokoinen inkiväärin pala raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1,5 dl soijaa
1,5 dl miriniä
0,5 dl valkoviiniä
1,5-2 dl vettä
1 rkl misotahnaa
1 rkl siirappia
2 rkl seesamiöljyä
puolikkaan (luomu)sitruunan mehu

Laita kaikki ainekset seesamiöljyä ja sitruunanmehua lukkuun ottamatta kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä noin tunnin ajan. Lisää seesamiöljy ja sitruunanmehu. 

Paahda seesaminsiemenet ja silppua sipulin varret. Grillaa liha. Kaada lämmin kastike grillatun lihan päälle. Viimeistele paahdetuilla seesaminsiemenillä ja sipulinvarsisilpulla. 

Wokattua parsakaalia ja sieniä

1 iso parsakaali
6 isoa herkkusientä
seesamiöljyä 
soijaa

Irrota parsakaalin kukinnot ja kuori ja suikaloi varsi sopiviksi suupaloiksi. Viipaloi herkkusienet. Kuumenna öljy pannussa ja pyöräytä kasvikset siinä nopeasti. Parsakaalin kuuluu jäädä rapeaksi. Mausta halutessasi soijalla tai nauti pelkän bbq-kastikkeen kara. 





lauantai 6. heinäkuuta 2013

Sipulisilli on kesäsapuskaa

 
 
Otsikko sen kertoo, sipulisilli on oivaa kesäsapuskaa. Ja nythän kesä on parhaimmillaan, eläköön! Rinnalleen silli kaipaa vain siikli-perunoita, saaristolaisleipää tai rehtiä ruisleipää. Tämä muuten on kelpo eväs myös kesäretkelle.
 
Sipulisilli
 
1 pkt (2 filettä) matjessilliä
2 kesäsipulia varsineen (tai talvella 2 pientä punasipulia)
loraus punaviinietikkaa
1 prk crème fraîchea
1 rkl dijon-sinappia
runsaasti tillisilppua
 
Suikaloi sipuli ja hienonna varret. Laita sipuli varsia lukuun ottamatta kulhoon ja lorauta päälle punaviinietikkaa. Anna marinoitua hetki. Sekoita dijon-sinappi cème fraîchen joukkoon. Lisää tilli ja sipulinvarret. Valuta etikka sipuleista ja lisää seoksen joukkoon. Leikkaa silli viipaleiksi ja sekoita myös se seokseen.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Täyteläistä elämää ja limegraavattua tryffeli-parmesanlohta



Elämä on ollut viime aikoina sangen täyteläistä - sain toisen lapseni kaksi kuukautta sitten, ja elämänrytmi on ollut kiivaampaa kuin vielä hetki sitten. Hektiseksikin tätä menoa voisi kutsua. Suokaa siis anteeksi, etten ole päivittänyt blogiakaan entiseen tahtiin. Ruokaa olen kyllä laittanut (lähes) päivittäin ja kuviakin olen ottanut, mutta aika ei meinaa riittää koneen avaamiseen.

Meillä juhlittiin reilu viikko sitten ristiäisiä. Poikamme kastettiin sukumme katsemekossa, jossa minut ja yli 30 muuta sukulaista on kastettu ennen häntä. Myös kastemaljalla on suvussamme pitkät perinteet.



Perinteiden lisäksi onnistuneisiin juhliin kuuluu tietysti hyvä ruoka. Mitä olisivatkaan juhlat ilman sitä?
Ihanat sukulaisemme auttoivat järjestelyissä, ja yhteisvoimin valmistettu kesäinen menu sisälsi vitello tonnatoa, sitrukista perunasalaattia uusista perunoista, kaalisalaattia, viherpippurimarinoitua graavisiikaa, limegraavattua tryffeli-parmesanlohta sekä itse leivottua saaristolaisleipää ja patonkia. Jälkkärinä oli suklaakakkua, vadelmacouliksen kera.

Päätin postata ruoista tämän limegraavatun tryffeli-parmesanlohen reseptin, sillä joku oli ottanut siitä kuvan. Itseltäni ruokien kuvaaminen unohtui juhlahumussa, mutta onneksi kuva löytyi kamerasta, sillä reseptiä kyseltiin juhlissa ja niiden jälkeen. 

Parmesanin ja tryffeliöljyn myötä ruoan maussa on rutkasti umamia, viidettä perusmakua, jota voisi luonnehtia maukkaudeksi ja täyteläisyydeksi. Sellaista elämänikin on juuri nyt, ihanaa kaikessa täyteläisyydessään.

Limegraavattu tryffeli-parmesanlohi

500 g (luomu)lohta
2 limen mehu
sormisuolaa
tryffeliöljyä (mieluiten tryffelillä mausettua oliiviöljyä)
parmesania raastettuna palasta (valmiit raasteet eivät käy!)
herneenversoja

Leikkaa kala ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne laakeaan astiaan. Purista kalapalojen päälle limenmehua. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa. Pirskottele päälle tryffeliöljyä. Viimeistele parmesanilla ja koristele herneenversoilla.