Tietoa mainostajalle ›

perjantai 31. elokuuta 2012

Jos metsään menet kulkemaan...


...voit löytää herkkutatteja! Oi sitä onnea, kun viime viikonloppuna lähdin maalla sienimetsään ja kohtasin jo parin metrin kävelemisen jälkeen ensimmäisen, täydellisen pyöreävartisen herkkutatin. Siinä se kurkisteli sammalmättään alta suuren kuusen juurella, eikä yksikään toukka tai etana ollut löytänyt sitä ennen minua! Aika monen muun sienen kanssa kävi toisin - kilpailu herkkutateista on kovaa. Joka kerta olin yhtä karvaasti pettynyt, kun huomasin toukkien ehtineen apajille ennen minua. Onneksi koriin löytyi kuitenkin sen verran tatteja, että saimme niistä ainekset herkkutatti-bruschettoihin. Jonkin verran niitä päätyi myös pakkaseen.

Tänä vuonna kasvimaaviljelykseni eivät oikein onnistuneet, mutta tattien ja leivän lisäksi tarvitut bruschetta-raaka-aineet - valkosipuli, ruohosipuli ja lehtipersilja - löytyivät sentään omasta maasta. Voi sitä siis kaupunkilainenkin omissa harhaisissa kuvitelmissaan tuntea olevansa edes himpun verran omavarainen.

Ehkä sienestän väärillä seuduilla, mutta tattisaaliini eivät, yhtä poikeuksellista syksyä lukuun ottamatta, ole koskaan olleet järin yltäkylläisiä. Niinpä syön tattini suurella hartaudella, sen kummemmin niitä maustamatta. Voi, suola ja ripaus pippuria, ehkä aavistus persiljaa ja valkosipulia riittävät korostamaan niiden omaa makua. Bruschettoissa tattien hieno maku ei peity liikaa muiden makujen alle, kunhan valkosipulin kanssa pitäytyy kohtuudessa.

Herkkutatti-bruschettat

hyvää vaaleaa leipää
voita
oliiviöljyä
kourallinen perattuja ja silputtuja herkkutatteja - leipäviipaletta kohden
vajaa 1/2 raastettu valkosipulinkynsi - leipäviipaletta kohden
silputtua ruohosipulia
silputtua persiljaa
merisuolahiutaleita
ripaus mustapippuria myllystä

Leikkaa vaaleasta leivästä haluamasi määrä leipäviipaleita. Sulata pieni määrä voita pannussa ja kuullota valkosipuli siinä pehmeäksi. Siirrä valkosipuli lautaselle odottamaan. Lisää pannuun voita ja paista tatit siinä nopeasti ruskeiksi. Mausta suolalla ja ripauksella mustapippuria. Paista toisessa pannussa leipäviipaleet voin ja öljyn seoksessa rapeiksi. Kasaa rapeiden leipien päälle paitetuja tatteja. Ripottele pinnalle silputtua lehtipersiljaa ja ruohosipulia.




tiistai 28. elokuuta 2012

Arkisapuskaa


Pidän ruoan laittamisesta, todella, mutta arkielämä asettaa sille usein omat ehtonsa. Yleensä suosin arkipäivisin joko super nopeita ruokia tai sitten niitä, jotka maistuvat myös seuraavana päivänä. Lohilaatikko kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Sääli, että joidenkin lounaskuppiloiden versiot tästä klassikosta ovat monen silmissä pilanneet kelpo sapuskan maineen. Piparjuurella maustettu kermainen lohilaatikko on kuitenkin niin hyvää, että minun on saatava sitä aina silloin tällöin. Pulushopista ostamani Ferm Livingin servetit tekivät arkiaterioinnistamme jälleen vähän kauniimpaa.

Piparjuurella maustettu lohilaatikko

500 g (luomu)lohta
1,5 tl suolaa
1 iso sipuli
öljyä
1 1/2 kg perunoita
1/2 luomusitruunan mehu
1-1,5 rkl raastettua piparjuurta (piparjuurten voimakkuus vaihtelee, joten sen vahvuutta kannatta maistaa)
6 dl kermaa (tai puolet kermaa ja puolet maitoa)
runsaasti tuoretta tilliä silputtuna
voita
valkopippuria myllystä

Kuori ja viipaloi tai kuutioi perunat. Poista lohifileestä ruodot ja paloittele se sopivan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Kullota se öljytilkassa pehmeäksi. Voitele uunivuoka. Laita perunat, sipuli, lohikuutiot ja tilli vuokaan. Ripottele päälle suolaa ja purista joukkoon myös puolikkaan sitruunan mehu. Kääntele aineksia siten, että ne ovat vuoassa tasaisesti. Sekoita erillisessä kulhossa kerma ja piparjuuriraaste tasaiseksi seokseksi. Mausta valkopippurilla. Lisää kermaseos peruna-lohiseoksen päälle.

Paista 175-aseteisessa uunissa n. 2 tuntia.





perjantai 24. elokuuta 2012

Sienikauden pikaruokaa


Kun on tullut nälkäisen lapsen kanssa kotiin töistä ja päiväkodista, ja ruoan olisi pitänyt olla jo pöydässä, munakas pelastaa. Erilaiset omeletit kuuluvat "ruokaa alle kymmenessä minuutissa" -sarjaan. Ne ovat pikaruokaa parhaimmillaan ja väännän niitä usein myös lounaaksi.

Suloisten pikku kanttarellien innoittamana tein tällä kertaa kanttarellimunakasta. Mikä arkiherkku, vieläpä lähes ilmaiseksi!

Kolme kourallista putsattuja kanttarelleja
(1/2 pieni sipuli)
öljyä
5 luomukananmunaa
4 rkl vettä tai maitoa
silputtua lehtipersiljaa
suolaa
(mustapippuria myllystä)

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää vesi ja sekoita. Lisää joukkoon silputtua lehtipersiljaa ja ripaus suolaa.

Jos käytät sipulia, kuullota se öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää kanttarellit ja pyöräytä ne kevyesti pannussa (jos käytät pieniä sieniä, varo, etteivät ne kuivu). Mausta suolalla. Ota 1/3 sienistä sivuun ja pyöräytä niiden päälle vähän mustapippuria, jos haluat. Lisää munaseos pannuun jääneiden sienten päälle. Anna munakkaan hyytyä miedolla lämmöllä. Tässä kohtaa ei kannata kiirehtiä, kuumalla levyllä paahtaen munakkas menee pilalle. Kun munakas on hyytynyt, lisää sen päälle loput sienet ja silputtua lehtipersiljaa.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Karviaismarjahilloa ja keittiön kaunistetta


Mummuni paistoi minulle ja veljelleni aina lättyjä kun vierailimme isovanhempiemme luona. En tiedä hänen lättyjensä salaisuutta, mutta haluaisin tietää - niin hyviä ei nimittäin paista kukaan muu. Olen perinyt Mummuni vanhan valurautapannun, joka on pannuista parhain, mutta en edes sen turvin pääse yhtä hyvään lopputulokseen.

Ennen lätynpaiston aloittamista, saimme aina veljeni kanssa valita lättyhillon Mummuni ehtymättömästä hillovarastosta. Oma suosikkini oli kirpakka karviaismarjahillo.

Söimme lättyjä sitä mukaa kuin Mummu niitä paistoi. Isoveljeni istui tiskipöydällä ja minä isäni nikkaroimilla kaksiportaisilla "keittiötikkailla", jalat askelmien välissä, yläporras pöydän virkaa toimittaen. Kohtuus ei kuulunut lättykesteihimme, vaan söimme pikkulättyjä ja räiskäleitä huimat määrät.

Keitin eilen karviaismarjahilloa ja minuun iski hirmuinen ikävä, ikävä Mummuani, hänen hillojaan ja lättyjään. Olisi pitänyt syödä niitä vieläkin enemmän...



Karviaismarjahillo

2,5 litraa pestyjä ja perattuja karviaisia
1 dl vettä
0,5 kg hillosokeria

Laita vesi ja karviaismarjat kattilaan. Kuumenna höyryäväksi ja lisää hillosokeri. Keitä välillä sekoittaen n. puoli tuntia, kunnes marjat ovat painuneet tasaisesti hilloon. Kuori vaahto. Jäähdytä välillä sekoittaen. Purkita puhtaisiin, uunissa kuumennettuihin purkkeihin. Sulje purkit ja säilytä jääkaapissa.




Jenni Ropen suunnittelema Sammal on hieno


Nostalgiseksi minut tekevät myös Kaunisteen keittiöpyyhkeet. Nekin virittävät minut mummulani tunnelmaan. Omat keittiöpyyhkeeni eivät tosin koskaan tuoksu yhtä hyvältä kuin mummuni mankeloimat pellavapyyhkeet.

Ostin pari viikkoa sitten Kaunisteen Kauppatorin kojusta keittiön kaunisteeksi kaksi astiapyyhettä: Jenni Ropen Sammalen ja Leena Kisosen Aakkoset. Sienikauden alkamisen kunniaksi ostin myös Matti Pikkujämsän suunnitteleman hienon Sienet-tiskirätin. Jännästi keittiön siivoaminen tuntui ainakin hetken hauskemmalta.

Kaunisteen aurinkoinen Milla myy vielä elokkuun ajan keittiötekstiilejä Helsingin Kauppatorilla, mutta nyt tuotteita voi ostaa myös Kaunisteen omasta myymälästä. He nimittäin avasivat heinäkuun lopulla myymälän Helsingin Uudenmaankatu 27:ään. Sinne kannattaa mennä!









keskiviikko 15. elokuuta 2012

Marenkia, marjoja ja mascarponea



Mieheni on perso marengille. Ranskassa hän ampaisee aina lähimpään boulangeriehin ostamaan pussillisen päältä rapeita ja sisältä tahmieta marenkeja. Niinpä marengista, marjoista ja mascarpone-vaahdosta kasattu "kakku" oli omiaan juhlistamaan hänen taannoista syntymäpäiväänsä. 

Marengin valmistin tomusokeripaketin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Saadakseni kaksi samankokoista marenkilevyä, piirsin leivinpaperille kattilankantta muottina käyttäen kaksi isoa ympyrää, jotka täytin marenkimassalla. Kahden marenkilevyn väliin levitin mascarpone-vaahtoa ja runsaasti marjoja. Myös päälle kasasin marjoja yllin kyllin. Kuten näkyy, valmis tuotos oli pikemminkin keko kuin kakku, vieläpä kun pienet sormet olivat käyneet murtamassa marengin paloja sieltä täältä. Marenkipersous kulkee näemmä suvussa.





Synttärikeko marengista, marjoista ja mascarpone-juustosta

Marengit (kaksi isoa levyä)

3 kananmunaa
1/2 tl (luomu)sitruunan mehua
1 1/4 dl tomusokeria
1 dl Siro-sokeria (erityishienoa sokeria)
1 tl perunajauhoja

Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset, sitruunamehu ja sokerit kovaksi vaahdoksi. Lisää perunajauhot vatkauksen loppuvaiheessa. Piirrä kahdelle leivinpaperille esim. kattilan kantta apuna käyttäen iso ympyrä (yhteensä siis kaksi ympyrää). Täytä ympyrät marenkimassalla pursottaen. Kypsennä 100-asteisessa uunissa 60 minuuttia. Alenna lämpö 50 asteeseen ja jatka kypsennystä toiset 60 minuuttia. Sammuta uuni, raota luukkua ja anna marenkien kuivua uunissa yön yli. Itselläni on kiertoilmauuni ja ainakin sillä kahden pellillisen paistaminen sujui samanaikaisesti.

Mascarpone-vaahto

400 g mascarpone-juustoa
4 dl (luomu)vispikermaa
6 rkl  tomusokeria (tai maun mukaan)
1 vaniljatangon siemenet
1 tl luomusitruunan mehua

Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet sekä sitruunamehu. Yhdistä kerma ja tuorejuustoseos keskenään varovasti käännellen.

Kasaa marenkilevyjen väliin mascarpone-vaahtoa ja runsaasti marjoja (minulla oli kotimaisia pensasmustikoita ja vadelmia). Ripottele reilusti  marjoja myös kakun päälle. 










torstai 9. elokuuta 2012

Uunissa grillatut pähkinäiset broilerin nuijat

Arne Jacobsenin suunnittelema kirjasinmalli koristaa melamiinisia retkiastioita, jotka ostin Tukholman Moderna Museetin ihanasta museokaupasta.


Kesällä pyrin syömään ulkoilmassa mahdollisimman usein. Mökeillä ja kesäkaupungissa tämä luonnistuu luontevasti, mutta pyrin aterioimaan ulkosalla myös Helsingissä. Asumme kerrostalossa, eikä meillä ole parveketta. Tosin sellaista rakennetaan parhaillaan ja pian voimme kattaa pöydän myös omalle parvekkeelle. Toistaiseksi meidän on kuitenkin kiikutettava ruoka puistoon tai merenrannalle, mikäli mielimme syödä ulkosalla. Mutta sehän sopii!

Minä nimittäin rakastan piknikkejä ja lähden arkisinkin ilomielin pois parveketyömaalta, jollaiseksi osa kodistamme on muuttunut. Muutama päivä sitten piknikruokanamme oli pähkinäisiä kanan nuijia. Olisin oikeastaan halunnut kanan siipiä, mutten siihen hätään saanut niitä mistään. 

Paistoin broilerit uunissa rapeiksi ja kannoin ne lämmitetyssä astiassa, folioon käärittynä läheisille kallioille. Lisukeena oli valkosipulin versoilla maustettua lehtikaalisalaattia ja pienelle myös perunaa. 




Uunissa grillatut pähkinäiset broilerin nuijat

1 kg broilerin nuijia (tai siipiä)

2 rkl maapähkinätahnaa
1 rkl neutraalin makuista öljyä
2 murskattua valkosipulinkynttä
1/2 rkl tummaa balsamicoa
1/2 tl paprikajauhetta
chilihiutaleita maun mukaan
suolaa

Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään. Kääntele broilerin nuijat tai siivet marinadissa (käytä koko marinadi). Paista uunissa n. 40  minuuttia. Grillaa niihin lopuksi rapea pinta grillivastuksen alla (tai grillaa grillissä).

maanantai 6. elokuuta 2012

Savustettuja katkoja ja tillimajoneesia


Arki on alkanut, mutta onneksi kesä jatkuu. Viime viikonloppu oli Hangossa lämpimämpi kuin yksikään varsinaisista kesälomapäivistämme, ja tuntui aivan siltä kuin olisimme olleet edelleen lomalla. Kesällä arjesta pääsee helpommin irti kuin talvella. Jotenkin sitä on vain niin paljon rennompi...

Hangossa ollessamme käymme usein ostoksilla Ekströmin kalakaupassa Hangonkylän satamassa. Tiskissä on aina takuulla tuoretta savukalaa, joka on yleensä savustettu vain muutamaa tuntia aiemmin ja ennakkoon tilaamalla sieltä saa myös tuoretta kalaa. Toisin kuin voisi luulla, Hangosta ei muilla konsteilla tahdo saada tuoretta kalaa, ellei sitten kalasta itse. Aikaisemmin tässä merenrantakaupungissa oli vahva kalastajien ammattikunta, mutta nyt elinkeino on hiipunut ja jäljellä taitaa olla enää vain muutama. 

Kotiinviemisten lisäksi kalapuodista saa myös kohtuuhintaista lohisoppaa, jota käymme särpimässä aina silloin tällöin. Toisinaan keitto on oikein maukasta, tosinaan kevollista ja joskus jopa kehnoa. Laatu vaihtelee luvattoman paljon, mutta konstailemattoman ystävällinen palvelu ja myyntitiskin laadukkaat tuotteet hyvittävät tämän. Ikävä kyllä viime sunnuntaina tiskin takana oli niin epäystävällinen myyjä, etten ole moiseen palveluun ennen törmännyt. Ties kuinka monena kesänä olemme ostaneet sopasta lasten annoksen (johon kuuluu jäätelö), mutta tämä myyjäpä äyskäisi hyökkäävästi, ettei heillä "ole mitään lasten annoksia". Sama töykeä käytös jatkui läpi asioinnin. 

Kehno palvelu ei kuitenkaan saanut meitä luopumaan aikeistamme ostaa savustettuja katkoja illan alkupalaksemme (hyvän palvelun paikassa voi moisen antaa pari kertaa anteeksi, kunhan tällainen tyyli ei tule tavaksi). Kotona dippailimme savustettuja katkoja sitruunan kuorella maustettuun tillimajoneesiin. 

Itse tehty majoneesi maistuu aivan toiselta kuin kaupan versiot, joskin Hellmann'sin majoneesi on poikkeuksellisen hyvää valmiskamaa. Teen kuitenkin majoneesin melkein aina itse, yleensä kokomunista, sauvasekoitinta apuna käyttäen. Näin majoneesin tekeminen on mitä helpointa ja nopeinta. 

Savustettuja katkoja ja tillimajoneesia

Savustetuja katkarapuja


Sitruunan kuorella maustettu tillimajoneesi
1 muna
2 - 2, 5 dl miedon makuista öljyä (vaaleaa oliiviöljyä tai rypsiöljyä)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl Dijon-sinappia
suolaa
ripaus cayennepippuria
runsaasti silputtua tilliä
2 luomusitruunan raastettu kuori

Laita muna, öljy, etikka ja sinappi kapeaan ja suorareunaiseen korkeaan astiaan. Kaikkien ainesten tulee olla huoneenlämpöisiä. Paina sauvasekoitin astian pohjaa vasten ja aja täydellä teholla muutama sekunti siten, että nostat sauvaa vähitellen ylöspäin. Majoneesin tulisi nyt olla sakeaa. Mausta silputulla tillillä, cayennepippurilla, raastetulla sitruunan kuorella ja suolalla.



Hangonkylän satamassa sijaitsevasta Ekströmin kalapuodista voi ostaa vastasavustettua kalaa ja muita merenherkkuja.


Hangonkylän satama

torstai 2. elokuuta 2012

Vaapukka-aikaan



En tiedä mitään sievempää 
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siellä on
ja katto, ja punainen valo.

Punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kamariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella 
herkkuja ruokapöydän!
- Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän

(Marjatta Kureniemi)

Nyt niitä taas saa, vadelmia, vattuja, vaapukoita, villinä varttuneita ja puutarhassa kasvaneita. Ne ovat parhaimmillaan juuri nyt, joten nyt niitä on myös syötävä mahdollisimman paljon ja säilöttävä muutama rasiallinen talven varalle.

Vadelma-smulpaj, eli murupiirakka, maistuu minusta kotoisalta, sillä äitini tekee sitä usein. Tätä herkkua on helppo valmistaa talvellakin, vaikka ei olisikaan pakastanut kotimaisia vadelmia. Kaupan pakastevadelmatkin nimittäin kelpaavat tähän.

Smulpaj on älyttömän simppeli herkku. Sokeroitujen vadelmien päälle valmistetaan voista, jauhoista ja mantelimassasta murumainen seos, ja piirakka viimeistellään rouhituilla hasselpähkinöillä. Vaniljajäätelö tai kermavaahto kruunaa makunautinnon. Lisäksi piirakka on yhtä hyvää seuraavanakin päivänä.

Vadelma-smulpaj

125-150 g voita
1 rkl sokeria
4-5 dl vehnäjauhoja
pötkö mantelimassaa

n. 400 g vadelmia
sokeria

rouhittuja hasselpähkinöitä

Nypi voi, sokeri, jauhot ja mantelimassa kulhossa murumaiseksi seokseksi. Laita sokeroidut marjat piirakkavuokaan. Peitä marjat murutaikinalla. Sirottele päälle rouhittuja hasselpähkinöitä.

Kypsennä ensin 200-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä 25-30 minuuttia. Jos pähkinät meinaavat kärähtää, laita folio päälle.

Tarjoa vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera.