torstai 19. heinäkuuta 2012

Merikaalia (ja beurre blanc -kastiketta)








Hohoo, miten ruhtinaallisen merikaaliesiintymän löysinkään rantaretkelläni! Aiemmin olen tavannut vain pieniä esiintymiä siellä täällä, enkä ole raaskinut kerätä tätä melko harvinaista kasvia. Olenkin lähinnä tyytynyt maistelemaan sen herkullisia lehtiä paikan päällä. Mutta nyt löysin suorastaan luononvaraisen merikaalipellon, jossa kasveja oli vieri vierassä vaikka kuinka paljon. Tällaiselta apajalta tohdin kerätä pieniä versoja sen verran, että sain niistä neljän hengen alkupalan.

Sami Tallbergin muutama vuosi sitten ilmestynyt Villivihanneskeittokirja on inspiroinut minua villivihannesten monipuolisempaan käyttöön. Kirjan painos oli pitkään lopussa, mutta viime keväänä siitä ilmestyi päivitetty uusintapainos, joten nyt sitä taas saa. Keittokirjassaan Tallberg hehkuttaa merkikaalia, eikä ihme - se on älyttömän herkullista. Raakojen lehtien maku muistuttaa mielestäni aika paljon lehtikaalia (joka on viljellyistä kaaleista ikisuosikkini), mutta keitettäessä sen maku muuttuu parsamaisen hienostuneeksi. Mielestäni keitetty merikaali tosin päihittää parsan.

Merikaali on Suomessa melko harvinainen kasvi, joten kerää sitä vain sellaisista paikoista, joissa sitä on runsaasti. Onneksi tämän herkun viljely onnistuu myös kasvimaalla. Viljelyn pitäisi periaatteessa olla melko helppoa, kunhan maa on hiekkaisaa ja sen katteena rakkolevää. Tarkoituksenani oli kokeilla merikaalin viljelyä tänä vuonna ja tilasin hyötykasviyhdistyksestä siemeniäkin. Vilejlypaikkani sijaitsee kuitenkin sisämaassa, missä ei luontaisesti ole hiekkamaata saati sitten rakkolevää. Olen kuitenkin sen verran ihastunut tähän vihannekseen, että ensi vuonna perustan oman merikaalimaan.

Tallberg tarjoili taannoisessa Taste of Helsingissä merikaalimaistiaisia voikastikkeen kera.  Ohje löytyy myös hänen keittokirjastaan. Ohessa minun verisoni voikastikkeesta. Merikaalista kannattaa käyttää nuoria lehtiä.

HUOM! Jokainen kerää villivihanneksia omalla vastuullaan. Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.





Merikaalin viljeleminen onnistuu myös puutarhassa. Hyötykasviyhdistyksestä saa siemeniä.




Merikaalia ja beurre blanc -kastieketta

Merikaalin lehtiä varsineen (esim. 5 kpl / hlö)

3 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
2 salottisipulia silputtuna
1 tl kuivattua rakuunaa
150 g voita
sitruunan mehua
suolaa
valkopippuria myllystä

Pane viini, etikka, vesi ja sipuli kattilaan. Keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4 nesteestä. Siivilöi. Vatkaa joukkoon paloiteltu kylmä voi. Lämmitä ja mausta sitruunan mehulla, suolalla ja valkopippurilla. Keitä merikaali merisuolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi (n. 4 min). Valuta ja tarjoile vaalean voikastikkeen kera.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Terveiset saaristosta. Nyt ensimmäistä kertaa kokkaan merikaalia. Tein ensin pastaa, mutta parempaa näin keitettynä! Tosin lähimmästä Alkosta ei ole tietoa, joten tyydyin voihin ja sitruunaan. Aivan ihanaa! Taidan yrittää ensi kesänä itsekin viljelyä kotipuutarhassa, olisi hauskaa tietää miten se sinulla on onnistunut?

Iso kiitos myös vastuullisuudesta tiedottaessasi villivihanneksista!

Harriet