Tietoa mainostajalle ›

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Churrot - vappumunkit espanjalaisittain





Lapsuudessani vietin paljon aikaa Espanjan maaseudulla, missä isälläni oli talo. Kyläjuhlissa ja markkinoilla minun ja veljeni oli aina saatava churroja, pitkulaisia espanjalaisia munkkeja. Niitä ostettiin joka kerta samasta kojusta. Harmaahapsinen ukko kääräisi punavalkoisesta paperista suuren tötterön ja täytti sen tulikuumilla churroilla. Ah, miten hyviä ne olivatkaan.

Tänä vuonna vietämme vappua Espanjassa. Massa maan tavalla, vappumunkeiksi paistoin churroja.
Churrot
7 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 muna
4 dl maitoa
auringonkukka- / rypsiöljyä paistamiseen
Pinnalle:
9 rkl sokeria

Sekoita kulhossa  kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos toiseen kulhoon. Vatkaa erillisessä kulhossa muna ja 2 dl maitoa. Tee jauhoseoksen keskelle syvennys ja kaada maitoseos syvennykseen. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput maidosta ja sekoita. Taikinan on oltava tasaista ja tarpeeksi kiinteää purostettavaksi.
Kuumenna öljy 190-asteiseksi. Laita taikina pursotinpussiin ja pusota pitkiä kiehkuroita öljyyn. Öljyn on oltava tarpeeksi kuumaa, jotta churrojen pinnasta tulee rapea. Paista churroja 4-5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta kypsät churrot öljystä reikäkauhan avulla ja aseta ne talouspaperin päälle kuivumaan. Paista loput churrot samalla tavalla. Kun churrot ovat jäähtyneet, leikkaa ne saksilla reilun 10 cm paloiks. Pyörittele palat sokerissa. Halutessasi voit lisätä sokerin joukkoon myös kanelia.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Savusärkeä!




Eilinen auringonpaiste viritti minut kesätunnelmiin. Niinpä ruokakin oli sen mukaista. Savusärjestä, keitetyistä perunoista ja marinoidusta punasipulista valmistui kesäinen herkku, jonka söin hyvällä omallatunnolla.

Olen viime vuosien kuluessa havahtunut maailman kalakantojen huolestuttavaan tilanteeseen. Monet kalalajit ovat sukupuuton partaalla, mutta siitä huolimatta niitä myydään kauppojen kalatiskeissä, myös Suomessa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kotimaiset kalamme ovat niin hienoja, ettei täällä ole mitään järkeä syödä toiselta puolelta maapalloa raijattuja eksoottisia kalalajeja. Makuasioiden lisäksi vaakakupissa painavat ekologiset asiat. Kotimaisen kalan ostaminen ei sekään valitettavasti aina ole se ympäristöystävällisin vaihtoehto. Onneksi WWF on julkaissut kalaoppaan, josta voi tarkistaa, mitä kaloja tulee suosia ja mitä välttää.

Kuluttajille sysätään tässäkin asiassa suuri vastuu. Onneksi  WWF Suomi kampanjoi sen puolesta, että vuoden 2015 loppuun mennessä maassamme olisi kaupan vain kestävästi pyydettyä ja tuotettua kalaa. Toivottavasti tavoite toteutuu. Haluan uhanalaiset kalalajit pois kalatiskeistä! Syökäämme sillä aikaa enemmän särkeä!

Savusärkisalaatti

Savusärkeä (itse savustettuja tai Pielisen kalajaloste Oy:n öljyyn säilöttyjä)
Keitettyjä perunoita
Oliiveja
Rapeaa salaattia
Kurkkua
Tilliä
Keitettyjä (luomu) kananmunia

Punasipulia
Punaviinietikkaa

Sitruunamehua
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria

Marinoi punasipuli punaviinietikassa siten, että suikaloidun sipulin päälle kaadetaan punaviinietikkaa.  Käytä salaattiin vain marinoidut sipulit (ei etikkaa). Kokoa aineksista salaatti ja mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla.



Ekologinen herkku.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Jokapäiväinen salaattini


Vietin viikonloppuna puolitoista vuorokautta mieheni isoäidin höyryävien lihapatojen ja sen seitsemän sortin leivonnaisten ääressä.

Mummu kuuluu vielä siihen sukupolveen, jolla on ilmiömäinen kyky loihtia suolalla ja maustepippurilla maustetusta jauhelihasta jäljittelemättömän makuisia herkkuja, joiden kanssa tarjotaan aina perunaa. Pöytä oli koreana viisi kertaa päivässä ja jokaisen aterian päätteeksi kahviteltiin.

Olen kaikkiruokainen, enkä oikeastaan kiellä itseltäni mitään ruoka-aineita. Totaalikieltäytymisen sijaan kannatan kohtuullisuutta. Uskon, että totaalikieltäytyminen saisi itseni vain haluamaan tiettyjä ruoka-aineita entistä enemmän.  Jos mieleni tekee leivosta, syön sellaisen, mutta en kuitenkaan syö sitä joka päivä. Vaikka syön yleensä ruisleipää, nautin yhtälailla hyvästä vehnäleivästä.

Liika on kuitenkin aina liikaa.  Puolentoista vuorokauden aikana söin nimittäin enemmän vehnäjauhoja ja sokeria kuin mitä yleensä syön parissa viikossa. Kasviksia puolestaan söin murto-osan päivittäisannoksestani.

Niinpä tänään on ehdottomasti kasvispäivä. Jälleen kerran minua nyppii Helsingin huono lounastarjonta. En halua syödä lounassalaatiksi sitä iänikuista jäävuorisalaattia parin raa’an tomaattiviipaleen ja kahden vapaavalintaisen täytteen kera. Työhuoneeni lähistöltä on vaikea löytää kelvollista salaattipaikkaa, joten tänään, kuten monena muunakin päivänä, valmistin lounaani itse. 

Tässä salaatissa on fetaa, avokadoa, yrttejä ja sitruunaa, suosikkeja, joihin ei kyllästy koskaan. 

Lounassalaatti avocadosta, fetasta ja korianterista

½ ruukku rapealehtistä salaattia
pätkä kurkkua
purjoa tai kevätsipulin varsia
½ kypsä avokado
pala paprikaa
tuoretta korianteria
(luomu) kalamata-oliiveja
kreikkalista fetajuustoa
1/sitruunan mehu
neitsytoliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Etana escargot…




Etana Escargot, viisas kuin jäkälä. Ja paarma, vääräsääri, päivänheitto. Kukapa olisi uskonut, että juuri niistä tulisi ystäviä! (Reetta Niemelä)

Kesä ja paarmat tuntuivat tänään hyvin kaukaisilta. Kengät kastuivat sateessa ja tuuli kuritti sateenvarjoani. Kaiken kukkuraksi taisin vilustua. Tällaisen päivän päätteeksi valkosipulietanat, uunituore patonki ja punaviini olivat juuri sitä mitä kaipasin.

Etanat ovat mieheni bravuuri, ja hän valmisti ne tänäänkin. Tällä reseptillä ne onnistuvat aina. Pidän etanoista, mutten enää juurikaan tilaa niitä ravintolassa. Nämä nimittäin päihittävät useimpien ravintoloiden versiot.

Yleensä leivon patongit äitini ikivanhalla ohjeella, mutta nyt kokeilin uutta reseptiä, jossa taikina kohotetaan kolmeen kertaan. Patongeista tuli lähes täydellisiä, vähän lyhyitä ja leveitä tosin, mutta mitäpä tuosta. Suosittelen!




Valkosipulietanat

24 purkkietanaa
1/2 sipuli silputtuna
1 dl valkoviiniä
200 g voita
4 valkosipulin kynttä
½ sitruunan mehu
2 rkl silputtua persiljaa
(muutama tippa Worchestershire-kastiketta)
suolaa
valkopippuria myllystä

Paista sipuleita ja etanoita pienessä määrässä voita. Älä ruskista sipulia. Lisää valkoviini ja keitä, kunnes neste on haihtunut.

Lisää voihin valkosipuli, sitruunamehu, persilja, Worchestershire-kastike, suola sekä pippuri. Vatkaa voiseos ”kuohkeaksi”.

Laita etanat etanapannun koloihin ja levitä voi etanoiden päälle. Paista 225-asteisessa uunissa, kunnes voi ja etanat kuumenevat kunnolla.

Patongit

½ pakettia hiivaa
2 dl vettä
6 ½ - 7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl sokeria

Liota hiiva jääkylmään (!) veteen. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää suola ja sokeri. Jatka taikinan vaivaamista vielä pari minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa parikymmentä minuuttia keittiöpyyhkeen alla.

Jauhota pöytä. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile ne pyöreiksi palloiksi. Anna pallojen levätä 20 minuuttia liinan alla.

Muotoile patongeiksi. Aseta patongit pellille leivinpaperin päälle niin. Nostata patonkeja liinan alla  puolisen tuntia. Kun taikinan pinta palautuu painettaessa, patongit ovat valmiita paistettaviksi. Jauhota patongit ja viillä niiden pintaan viilloot terävällä veitsellä.

Paista patonkeja 210-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Hietä uunin pohjalle n. desilitra vettä paistamisen alussa. Kun patongit ovat paistuneet 15 minuuttia, avaa uuninluukku (raolleen). Näin leipiin saa rapean kuoren. 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Mustasilmäpapusalaattia ja merquez-makkaraa




Anton & Antonin lihatiskistä tarttui tänään mukaan merquez-makkaroita. Nämä mausteiset, pohjoisafrikkalaiset lammasmakkarat ovat mielestäni tuoremakkaroiden aatelia. Kesällä aion valmistaa niitä itse, mutta nämäkin ovat herkullisia. Mintulla, persiljalla, sitruunalla ja chilillä maustettu mustasilmäpapusalaatti täydentää mukavasti lammasmakkaroiden mausteista makumaailmaa.

Mustasilmäpapusalaattia ja merquez-makkaraa (4:lle)

1-2 merquez-raakamakkaraa ruokailijaa kohden

2 prk (tai vastaava määrä itse keitettyjä) mustasilmäpapuja
romaine-salaattia
pari kourallista kirsikkatomaatteja
pari kevätsipulin vartta
kourallinen tuoretta minttua
kourallinen lehtipersiljaa
yhden sitruunan mehu
hyvää neitsytoliiviöljyä
merisuolahiutaleita (esim. Maldon)
mustapippuria myllystä

Paista tai grillaa makkarat kypsiksi.

Valuta ja huuhtele pavut (tai keitä ne ohjeen mukaan kypsiksi ja jäähdytä). Silppua yrtit, kevätsipuli ja chili (siemenet poistettuna). Halkaise tomaatit. Sekoita ainekset papujen joukkoon. Mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla. Tarjoa salaattipediltä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Teriyaki-lohta ja seesamiöljyssä wokattua kaalia






Tänään 3-vuotias lapseni sai päättää mitä syödään – päivälliseksi oli ”japanikalaa”, eli teriyaki-lohta. Maukkainta tästä tulee grillaamalla (tai pannussa paistamalla), mutta vaivattominta on kypsentää kala uunissa.

Arki-illan aikataulu asetti omat ehtonsa: lykkäsin kalan uuniin ja sen kypsyessä valmistin teriyaki-kastikkeen, keitin riisin ja wokkasin lisukkeeksi seesaminsiemenillä höystettyä kaalia. Yleensä pyöräytän teriyaki-lohen lisukkeeksi chilillä ja sitruunalla maustettua merileväsalaattia. Nyt levä oli kuitenkin päässyt loppumaan, mutta kaalistakin tuli kelpo lisuke. Wokkiin käytin seesamiöljyä. Kuten kaikissa öljyissä, myös seesamiöljyissä on suuria eroja. Mielestäni parhaan makuista on Clearspringin luomu seesamiöljy. Sen hienostunut maku sopii mainiosti japanilaiseen makumaailmaan.

Riisin kanssa kannattaa myös olla tarkkana, sillä niissäkin on suuria eroja. Japanilaisten ruokien kanssa käytän aina laadukasta japanilaista riisiä.

Teriyaki-lohi

800 g (luomu) lohta
suolaa

Teriyaki-kastike:

5 rkl japanilaista (!) soijakastiketta
5 rkl miriniä
4 rkl ruokosokeria
n. 1 tl raastettua inkivääriä (tai maun mukaan)

Seesamiöljyssä wokattu kaali

valkokaalia
seesamiöljyä
seesaminsiemeniä

Sekoita teriyaki-kastikkeen ainekset keskenään. Jos on aikaa, anna sen marinoitua jääkaapissa tunti tai pari.

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Nypi kala ruodottomaksi ja aseta se uunivuokaan. Kypsennä n. 30 min. Ota kala uunista ja kaada sen päälle teriyaki-kastiketta.

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes ne muuttuvat kullanruskeiksi. Kuumenna seesamiöljy wokkipannussa. Lisää kaali ja anna sen kypsyä kevyesti. Lisää joukkoon paahdetut seesaminsiemenet.

P.S. Japanilainen riisimauste kruunaa kaiken. Olemme tuoneet sitä aiemmin Japanista, mutta nykyisin sitä saa täälläkin jo monesta kaupasta. Renée Voltairen Furikake on ainakin hyvää.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kahvia Katajanokalla





Kävin aamukahvilla Katajanokalla. Join täydellisen cappuccinon Johan och Nyströmin kahvipuodissa, joka sijaitsee Kanavarannan vanhassa punatiilisessa satamamakasiinissa. Kotona olemme juoneet tämän ruotsalaisen paahtimon kahveja jo vuoden. Johan och Nyströmin valikoimaan kuuluu paljon luomu vaihtoehtoja, mikä saa minut noutamaan kahvini Katajanokalta jatkossakin. Luomusertifioitu FTO on ehdoton suosikkini, mutta tällä kertaa ostin kotiin viemisiksi myös paria muuta espressoa.  

Kahvilassa on aina hyvä tunnelma – baristat ovat iloisia, sisustus leikkisän tyylikäs ja tuoksut huumaavia. Asuin ennen Katajanokalla, olisipa minulla silloin ollut tällainen naapuri!


Barista Milla Vainikaisella on taito hyppysissään. Vuoden Barista 2012 -kilpailussa heltisi kolmas sija.



lauantai 14. huhtikuuta 2012

Punaviiniä, juustoa ja spelttisiä voileipäkeksejä yllätysvieraille



Kun ystävät tulivat yllätysvisiitille, jääkaapissa löytyi onneksi hyvää juustoa ja viikunahilloa. Lisäksi leivoin nopeasti valmistuvia spelttisiä voileipäkeksejä ja kyytipojaksi avattiin punaviinipullo. Hyvän illan eväät olivat tässä. Ulkona satoi räntää, mutta ei se juuri haitannut.

Spelttiset voileipäkeksit

100 g voita
1dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl täysjyväspelttijauhoja (esim. Mooseksen Vilja)
1,5 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

pinnalle sormisuolahiutaleita

Sulata voi kattilassa. Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Lisää voisula ja vesi kuiva-aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kauli tasaiseksi levyksi kahden leivinpaperin välissä.  Ripottele pinnalle sormisuolaa. Ruuduta levy (tai ole ruuduttamatta) taikinapyörällä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 13 minuuttia. Jäähdytä pellin päällä, jottei levy murennu.

Tarjoile juustojen ja hillojen kera.



perjantai 13. huhtikuuta 2012

Perjantai-illan iltapala




Kalatiskillä oli tänään niin hyvän näköisiä siikafileitä, että niitä päätyi myös omaan ostoskoriini.  Kotona valmistin suolattua siikaa oliiviöljy-sitruunakastikkeessa.  Se on todella helppo ja herkullinen ruoka. Vaikka fileiden tönkkösuolaus ja huuhteleminen vaativat aikaa, työpisteen ääressä seistessä ei kulu montakaan minuuttia. Joskus olen myös oikonut mutkia ja graavannut siian perinteiseen tapaan edellisenä päivänä.

Teen tätä aika usein. Kesällä se maistuu mahtavalta uusien perunoiden kanssa ja hyvää se on myös ruisleivän kera.  

Suolattua siikaa oliiviöljy-sitruunakastikkeessa

500 g siikafileitä nahkoineen
100 g karkeaa merisuolaa
1,5 dl (luomu) oliiviöljyä
Yhden (luomu) sitruunan mehu
1 iso sipuli
1 ruukku tilliä

Aseta nahalliset siikafileet vuokaan, jonka pohjalla on 1/3 osa suolasta. Lisää loput suolasta niin että fileet peittyvät kokonaan. Anna vuoan seistä jääkaapissa vähintään kaksi (enintään kuusi) tuntia.

Ota fileet suolasta ja pane ne kylmän juoksevan veden alle 20–30 minuutiksi siten, että fileet ovat veden alla.

Kuivaa fileet ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi.

Valmista kastike. Silppua sipuli ja laita se kulhoon oliiviöljyn, sitruunamehun ja silputun tillin kanssa. Lisää kalat ja sekoita varovasti.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kaikkein paras mysli



Tämä mysli kuuluu lapsuuteni rakkaimpiin ruokamuistoihin. Joka kesä ennen pitkää purjehdustamme äitini valmisti kilokaupalla tätä herkullista paahdettua siemenmysliä. Mysli pakaattiin suuriin peltisiin teepurkkeihin, jotka pakattiin penkkilaatikkoon niin tiukkaan, etteivät ne kolisseet myrskylläkään.

Mielestäni mysli on parhaimmillaan juuri näin, mutta vaihtelua siihen saa esimerkiksi kookoslastuilla tai kuivatuilla marjoilla. Ne lisätään myslin joukkoon vasta paahtamisen jälkeen. Makeutta ja rasvaisuutta voi säädellä hunajan ja öljyn määrää muuttamalla. Itse syön myslin aina maustamattoman jogurtin tai viilin kanssa, silloin maut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Valmistan tätä aina isomman satsin kerralla.



Paahdettu siemenmysli

8 dl suuria kaurahiutaleita
3 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
2 dl auringonkukansiemeniä
2 dl seesaminsiemeniä
(1 dl  pellavansiemeniä)
½ dl kiteistä hunajaa
½ dl oliivi- tai kookosöljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa. Laita öljy ja hunaja kattilaan. Kuumenna hiljaisella lämmöllä, kunnes hunaja on liuennut öljyyn. Kaada hunajaöljy muiden ainesten joukkoon ja sekoita. Levitä seos tasaiseksi matoksi leivinpaperin päälle ja paahda puolisen tuntia 170-asteisessa uunissa. Kääntele mysliä tarvittaessa paahtamisen aikana, jotta se paahtuu kauttaaltaan tasaisesti.


keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen jälkimainingeissa







Fiskarsin ruukin pienen suklaapuodin käsintehdyt praliinit ja suklatryffelit ovat ilahduttaneet minua kesäretkilläni. Ilokseni Nina ja Petri Sirénin luotsaama Petris Chocolate Room avasi vajaa vuosi sitten toisen myymälän Helsingin Museokadulle.

Pääsiäisen kunniaksi ostin puodista villivadelmalla päällystettyjä pieniä suklaatryffelimunia,  ontot yllätysmunat eivät houkuttele. Kinder-munat vetoavat huomattavasti paremmin seuraavaan sukupolveen. Pääsiäisseurueen pienimmätkin tosin suosivat  maun puolesta Sirénin pieniä ja täyteläisiä suklaamunia – Kindereissä taisi houkutella lähinnä suklaakuoren alta paljastuva yllätys. Ei ole pientenkään suut tuohesta!

Ja mikä parasta, näitä syö ilomielin vielä pääsiäisen jälkeenkin.  


Makuasioista viis, yllätysmunien etsiminen ja löytäminen on aina yhtä hauskaa.

Vähän villiä ja pitkään haudutettua






Sunnuntaina keli oli sen verran keväisempi, että pääsin kuin pääsinkin kallioimarreapajille. Kohmeisen maan kätköistä sain kaivettua esiin riittävästi kallioimarteen maavarsia, maustaakseni niillä seuraavan päivän jälkiruuan, kallioimarre- panna cottan.

Kallioimarre kuuluu saniaiskasveihin. Kansanomaisesti kasvista on käytetty myös nimiä mesijuuri ja kalliomakia. Nimi sen kertoo: kallioimarteen maavarsi maistuu makealle. Maku muistuttaa lakritsia, ja juurilla voi maustaa mitä erilaisimpia ruokia. Kasvista käytetään vain maavarsi, muut osat ovat syötäväksi kelpaamattomia.




Minulla on kallioimarteesta monta lämmintä muistoa. Meillä oli lapsuudenystäväni kanssa tapana retkeillä kotimme lähimetsissä ja kallioilla. Näillä retkillä herkuttelimme usein ”lakujuurilla”. Myös ketunleivät ja suolaheinä olivat suosittua retkiruokaa.

HUOM! Villivihanneksia poimittaessa on oltava tarkkana, sillä luonnossa on paljon myös myrkyllisiä kasveja. Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti! Jokainen poimii luonnon antimia aina omalla vastuullaan.

Kallioimarre- panna cotta (4:lle)

4 dl kermaa
1 dl maitoa
0,5 dl sokeria
pieni kourallinen puhdistettuja ja kuorittuja kallioimarteen juuria
2 liivatelehteä

mansikoita
(sokeria)

Puhdista kallioimarteen juuret mullasta ja sammalista. Pese ne hyvin ja raaputa kuori irti pientä keittiöveistä apuna käyttäen.  Leikkaa juuret hyvin pieneksi silpuksi. Laita juuret, kerma ja maito kattilaan. Anna maustua puolisen tuntia.  Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Lisää sokeri kermaseoksen joukkoon. Kiehauta seos. Nosta seos liedeltä ja siivilöi se. Lisää joukkoon liivatteet, joista vesi on puristettu pois. Jäähdytä. Kaada jäähtynyt massa tarjoiluastioihin ja anna hyytyä.

Tarjoa panna cotta esimerkiksi mansikoiden kera. Tähän aikaan vuodesta on vielä tyytyminen pakastemansikoihin. Itse pakastan joka vuosi osan mansikoista siten, että murskaan ne ensin kevyesti hedelmäsokerin kanssa. Tällainen survos on helppo ja herkullinen lisäke monille jälkiruuille, jogurtille ja vaikkapa puurolle.




Palattuamme maalla vietetyn pääsiäisen jälkeen kotiin, oli ihanaa nauttia maanantain vapaapäivästä Helsingissä. Kerrankin oli viikon ensimmäisenä päivänä mahdollisuus valmistaa huolella haudutettua ragù alla bolognese -kastiketta.  Jätimme padan hautumaan uunin lempeään lämpöön ja suuntasimme pyöräretkelle keväisen Helsingin hyisille rannoille. Pyöräteillä ei ollut tungosta ja villatamineissani olin pukeutunut kuin pahimmilla paukku pakkasilla.  No enpä ainakaan palellut, vaan nautin valosta, jossa on jo lupaus kesästä.

Kotiin palattuamme pata oli muhinut uunissa lähes seitsemän tuntia ja valmista tarjoiltavaksi.  Pitkä haudutus teki tehtävänsä – täydellistä! Jälkiruuan olin tehnyt valmiiksi jo edellisenä päivänä, ja maanantain sapuskat tuntuivatkin valmistuvan käden käänteessä.

Olen syönyt elämäni parhaan ragù alla bolognesen, eli pitkään haudutetun bolognese-kastikkeen New Yorkin East Villagessa, Frank-nimisessä ravintolassa. Tarjoilija kertoi kokin valmistavan ragùn padassa uunissa. Siitä lähtien olen tehnyt itsenkin niin. Pari vuotta sitten Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli ragù-resepti, johon tuli tähtianista. Kokeilin ragùn maustamista uudella mausteella ja jäin koukkuun. Tähtianis antaa kastikkeelle oman täyteläisen vivahteensa.

Ragù alla bolognese

400 g (luomu) naudan kulmapaistia (tai naudan paistijauhelihaa)
voita
oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-2 porkkanaa
2-3 varsisellerin vartta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
ripaus raastettua muskottipähkinää
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl valko- tai punaviiniä
1 tähtianis

Mikäli käytät kokolihaa, paloittele liha. Silppua sipulit ja sellerin varret. Raasta porkkanat. Ruskista liha voissa padassa tai paistinpannussa. Mausta suolalla, vatsajauhetulla mustapippurilla ja tomaattipyreellä. Kypsennä vielä hetki. Kuullota vihanneksia öljyssä muutama minuutti (älä ruskista). Laita kaikki ainekset pataan ja kuumenna liedellä kiehuvaksi. Siirrä pata 125-asteiseen uuniin. Anna hautua kuusi tai seitsemän tuntia. Lisää haudutuksen aikana tarvittaessa vettä.

Tarjoa leveän nauhapastan, pappardellen, ja vastaraastetun parmesaanin kanssa.


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pitkänperjantain kalaa ja takatalven jälkiruoka






Pitkänäperjantaina on monissa kodeissa perinteisesti syöty kalaa. Tapa juontaa juurensa katolisesta perinteestä, jonka mukaa Kristuksen kärsimyksen päivänä ei saa syödä liha- tai linturuokia. Itsekin vaalin tätä perinnettä, lammas odottakoon vuoroaan pääsisäissunnuntaihin.

Vietimme pääsisäistä maalla ja pitkänperjantain ruokalistalla oli paistettua siikaa, parsaa ja hollandaisekastiketta  sekä crème brûléeta. Aikomuksenani oli startata kevään villivihanneskausi ja valmistaa kallioimarre crème brûléeta, mutta takatalvi vesitti aikomukseni. Perjantaina nimittäin vihmoi lunta ja pakkanen oli jäädyttänyt kallioimarteita suojaavan lumen niin kivikovaksi, etten päässyt käsiksi herkullisiin mesijuuriin. Niinpä perinteinen crème brûlée sai kelvata. Toisaalta tämä jälkiruoka on klassisesti vaniljalla maustettuna niin herkullista, että se maistuu aina.







Paistettua siikaa, vihreää parsaa ja hollandaisekastiketta (4:lle)

4 annoskokoista siikafileetä
1 kg  vihreää parsaa

Hollandaisekastike:

5 munankeltuaista
300 g huoneenlämpöistä (suolatonta) voita
1 dl vettä
suolaa ja vastajauhettua valkopippuria
vastapuristettua (luomu) sitruunamehua

Siika Nypi siikafileistä ruodot pois, mutta älä poista nahkaa. Paista fileet voissa hetki ennen tarjoilua.




Parsat Leikkaa parsoista kuiva tyviosa pois. Älä pihistele, vaan raaski leikata pois tarpeeksi pitkä pätkä – puiseva tyviosa nimittäin pilaa parsanautinnon.  Mikäli käytät ohutta vihreää parsaa, niitä ei tarvitse kuoria. Paksukuorisemmat on sen sijaan hyvä kuoria. Mikäli on suuri parsan ystävä, kannattaa satsata kunnolliseen parsankuorimeen, perunankuorimaveitsellä tulee nimittäin helposti nyrhittyä pois liian paksu kerros.

Parsojen keittäminen on taitolaji, jossa oikea ajoitus on kaiken a ja o. Parsat keitetään suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä juuri ennen tarjoilua.

Parsan keittäminen:

2 l vettä
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria

Pane parsat kiehuvaan, suolalla ja sokerilla maustettuun veteen. Keittoaika on n. 7 minuuttia siitä kun vesi kiehuu uudelleen.

Mikäli ostamasi parsat on niputettu kumilenkillä, poista kumilenkki niin pian kuin mahdollista ja kääri parsat esimerkiksi keittiöpyyhkeeseen.

Hollandaisekastike Kiehauta vesi vastajauhetun valkopippurin kanssa. Lisää keltuaiset ja vispaa keskikuumassa vesihauteessa sakeaksi. Vispaa huoneenlämpöinen voi joukkoon vähän kerrallaan. Mausta sitruunanmehulla ja suolalla.






Crème Brûlée


3 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
vajaa 0,5 dl sokeria
1 vaniljatanko
3 keltuaista
Tummaa raakakidesokeria


Kuumenna uuni 95-asteiseksi. Keitä kermaa, maitoa ja halkaistua vaniljatankoa n. viisi minuuttia. Anna seoksen jäähtyä toiset viisi minuuttia. Poista vaniljatanko. Sekoita keltuaiset ja sokeri keskenään ja sekoita kermaseoksen joukkoon. Annostele massa vuokiin ja kypsennä uunissa noin 45 minuttia, kunnes vanukas on hyytynyt. Älä kuumenna uunia yli 100 asteiseksi, sillä silloin vanukkaat voivat muuttua rakeisiksi. Jäähdytä. Ennen tarjoilua levitä pinnalle tummaa sokeria ja paahda vanukkaiden pinta kaasupolttimella rapeaksi. Rapean pinnan saa loihdittua myös uunin grillivastuksen alla, mutta kaasupolttimella se sujuu helpommin.