Tietoa mainostajalle ›

perjantai 28. joulukuuta 2012

Avokadolla ja korianterilla höystetty punakaalisalaatti


Joulun yltäkylläisyyden jälkeen kaipaan kevyttä, yksinkertaista ja raikasta ruokaa. Kaikkia jouluruokia varten varattuja aineksia ei tullut käytettyä: pari avokadoa ja limeä sekä ruukku korianteria jäi yli cevichestä, eikä kaikki punakaalikaan huvennut pyhinä. Näistä aineksista syntyi kaunis ja maittava lounassalaatti, johon halukkaat saivat lisätä kypsää broilerin lihaa. Yhtä hyvin tähän voi käyttää myös joulukalkkunan rippeet tai paistaa päälle vaikkapa tofua.


Avokadolla ja korianterilla höystetty punakaalisalaatti (4:lle)

1/2 punakaali
2 avokadoa
1-2 limen mehu
extra virgin -oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
chiliä maun mukaan (tuoretta tai hiutaleita)
kypsää vaalealihaista lintua, esim. kalkkunaa tai broileria

Suikaloi punakaali mahdollisimman ohueksi. Helpoiten tämä onnistuu vihannesmandoliinilla, mutta luonnistuu se myös veitsellä leikaten tai juustohöylällä höyläten. Lorauta kaalin päälle oliiviöljyä ja mausta salaatti sormisuolalla ja chilillä. Hiero öljy ja mausteet kaaliin käsin. 

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Purista päälle 1-2 limen mehut ja lisää joukkoon vähän oliiviöljyä. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa limeä ja ölyä. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. 

Jaa kaali lautasille tai tee yksi iso salaatti tarjoilukulhoon. Revi päälle runsaasti tuoretta korianteria. Lisää avokadotahna ja halutessasi kypsää kalkkunan tai broilerin lihaa.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hei hoi piparihauki!





Syön piparkakkuni mieluiten taikinana tai sitten sinihomejuuston ja portviinin kera. Marimekon hienon hieno haukipiparkakkumuotti herätti kuitenkin minussakin halun kuorruttaa piparit ylenpalttisen runsaalla karkkikoristuksella - täytyyhän kalalla suomut olla. Neljävuotiaani oli samaa mieltä. Lapsen suusta kuultu haukipipareiden syöntiohje menee näin: " Enisin syödään karkkisuomut, koska ne ovat niin hyviä. Sitten syödään loput, ja sekin on hyvää." 



Piparit leivottiin maalla, jossa ei yllätykseksemme ollutkaan kunnon kaulinta. Piirakkapulikalla kaulittujen leipomusten pinnasta tuli hiukan epätasainen, mutta onneksi kirjava suomutus pelastaa ulkoasun. Tämä taikinaresepti on mielestäni maailman paras, onhan se mummuni resepti, jossa on mausteita yllin kyllin.




Mummuni piparitaikina

4 dl fariinisokeria
1,5 dl siirappia
300 g voita
3 munaa
1 rkl pomeranssin kuorta
1 rkl inkivääriä
1rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl kardemummaa
1 rkl soodaa 
runsas 1-1 1/4 l vehnäjauhoja

Kiehauta sokeri ja siirappi. Lisää voi. Jäähdytä. Lisää munat, mausteet ja sooda, sekoita hyvin. Lisää suurin osa jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Peitä ja anna seistä jääkaapissa seuraavaan päivään. Syö osa taikinasta. Ota taikinasta paloja, kauli ne ohuiksi levyiksi ja tee muotilla pipareita. Paista 175-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.




keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joululahjapajassa: kookosmysli



Jatkan syötävien joululahjojen parissa. Aika monena jouluna läheiseni ovat saaneet lahjaksi tekemääni mysliä. Lahjani linee jo niin ennalta-arvattava, että uskallan kertoa tehneeni sitä myös tänä vuonna. 

Yleensä valmistan myslin äitini reseptillä. Mitäpä sitä hyvää ohjetta syyttä suotta muuttelemaan. Äitini paahdettua siemenmysliä on perheessämme syöty jo yli kolmekymmentä vuotta ja sitä voi pitää jo jonkinlaisena perheklassikkona - näin hyvään ei kyllästy ikinä. 

Tänä jouluna päätin kuitenkin tuunata reseptiä ja korvasin seesaminsiemenet kookoshiutaleilla. Hasselpähkinöiden lisäksi myslistä löytyy nyt myös manteleita. Perhemyslimme resepti löytyy jo blogiarkistoni kätköistä, mutta tässä tämän joulun variaatio. Aatoksi tätä ehtii valmistaa vielä vaikka purkkikaupalla. Itse tein kymmenen litraa.

Kookosmysli

8 dl suuria kaurahiutaleita
1,5 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
1,5 dl rouhittuja kuorellisia manteleita
2 dl auringonkukansiemeniä
½ dl kiteistä hunajaa
½ dl oliiviöljyä tai kookosöljyä
1 dl kookoshiutaleita tai -lastuja

Sekoita kaikki kuivat aineet kookoshiutaleita lukuunottamatta keskenään kulhossa. Laita öljy ja hunaja kattilaan. Kuumenna hiljaisella lämmöllä, kunnes hunaja on liuennut öljyyn. Kaada hunajaöljy muiden ainesten joukkoon ja sekoita. Levitä seos tasaiseksi matoksi leivinpaperin päälle ja paahda 20-30 minuuttia 170-asteisessa uunissa alla.  Kääntele mysliä tarvittaessa paahtamisen aikana, jotta se paahtuu kauttaaltaan tasaisesti. Lisää kookoshiutaleet tai -lastut jäähtyneen myslin joukkoon.


torstai 13. joulukuuta 2012

Tummaa suklaafudgea pakettiin


Aikuisten joululahjat tuottavat vuosi vuodelta enemmän päänvaivaa. Kun kaikilla on jo kaikkea yllin kyllin, olen yhä useammin alkanut antaa lahjaksi herkkuja. Ainakin itsestäni on kiva saada ruokalahjoja.
Keittelin kokeeksi tummaa suklaafudgea, ja voi olla, että näitä paljastuu kääröjen kätköistä myös aattoiltana. Tämä satsi on kuitenkin menossa joulunalustuliaisiksi ystäville. 

Alkuperäinen resepti löytyi täältä. Koska pidän enemmän tummasta kuin maitosuklaasta korvasin ohjeen maitosuklaan 60%:lla suklaalla ja jätin vaahtokarkit pois. Ehkä tuotokseni on vähemmän makea kuin maitosuklaaversio, mutta kyllä näilläkin makeannälkä lähtee. Ajattelin kehitellä reseptiä edelleen ja kokeilla massan maustamista espressolla tai appelsiinilla. 

Fudge kannattaa ottaa huoneenlämpöön temperoitumaan ainakin tuntia ennen tarjoamista. Jos taas haluat koristella karkkien pinnan tomusokerilla, tee se heti jääkaapista ottamisen jälkeen.

Sahalaitakuvoiset pussit löysin Pulushopista. Ennen pussiin pakkaamista, fudget kannattaa kääräistä leivinpaperiin, muuten lopputuloksena on nuhruinen paketti.  

Tumma suklaafudge

2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
100 g tummaa suklaata (60%) 

Kiehauta kerma, sokeri ja voi. Lisää hunaja. Keitä sekoitellen, kunnes seos sakenee. Kun seos jähmettyy ja pysyy koossa, kun pienen tipan pudottaa vesilasiin, on seos valmista.

Ota liedeltä ja sekoita, kunnes seos hieman jähmettyy ja sakenee. Rouhi suklaa ja lisää se sokseen. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja muuttunut notkeaksi ja tasaiseksi massaksi.

Kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan. Peitä ja anna jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa paloiksi.

P.S. Tein tätä tuplasatsin





sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sillin korvike eli "vegesilli" härkäpavuista


Paistoimme talven ensimmäiset blinit maalla viime lauantaina. Tällä kertaa halusin keksiä kasvissyöjän ja kala-allergikon blinien täytteeksi jonkun uuden jutun. Uusimmassa Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli sopivasti härkäpavuista valmistettavan "vegesillin" ohje.

Pidän härkäpavuista ja nappasin idean heti. Tuunasin kuitenkin reseptiä jonkun verran ja valmistin oman vegesillini samaan tapaan kuin valmistan sipulisillin.

Tämä sopi hyvin blinien täytteeksi ja on oiva ruokalaji myös jouluksi. Vaikka ei se mielestäni sentään silliä päihitä.  


"Vegesilli" härkäpavuista

3 dl kuivattuja härkäpapuja
vettä liotukseen

2 litraa vettä keittämiseen
2 rkl merisuolaa

1 punasipuli
1 keltasipuli
punaviinietikkaa
2 dl crème fraichea
1 rkl Dijon-sinappia
runsaasti tillisilppua
valkopippuria myllystä
merisuolahiutaleita

Liota härkäpapuja kylmässä vedessä yön yli. Valuta pavut ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Heitä liotusvesi pois. Kieheuta keitinvesi ja lisää pavut kiehuvaan veteen. Keitä niitä 30-40 minuuttia. Lisää suola puolessavälissä keittämistä. Valuta ja jäähdytä pavut.

Hienonna sipulit. Kaada niiden päälle punaviinietikkaa ja anna marinoitua kymmenisen minuuttia. Valuta etikka pois. Sekoita sinappi créme fraicheen. Lisää sipuli ja pavut sekä runsaasti tuoretta tillisilppua. Mausta vastajauhetulla valkopippurilla ja tarvittaessa merisuolahiutaleilla.

P.S. Kotimaisia luomuhärkäpapuja saa ainakin Punnitse ja säästä -kaupoista







tiistai 4. joulukuuta 2012

Minäkin leivoin sitä - kustavilaista saaristolaisleipää


Marraskuun alussa kaljamaltaat loppuivat Helsingin keskustan ruokakaupoista. Hesarissa oli edellisenä päivänä ollut Antto Melasniemen saaristolaisleipäreseti. Olin osasyyllinen maltaiden katoon. Minäkin nimittäin hamstrasin niitä heti. 

En ole erityisesti makeiden leipien perään, mutta saaristolaisleipä kuuluu jouluun ja kesään. Graavilohen ja sillien kumppanina se on näet vertaansa vailla. 

Olen jo leiponut yhden satsin tätä mainiota limppua, mutta ennen joulua aion lämmittää uunini näitä leipäsiä varten vielä useamman kerran. Näin joulun alla tämä on kauniiseen pakettiin kääräistynä mitä sopivin vieminen ystävälle.

Tämän leipominen on vaivatonta, kunhan kauppiaat ovat täydentäneet mallasvarastonsa, eikä niitä tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa ympäri kaupunkia. 

Saaristolaisleivän hyvä ja huono puoli on se, ettei sitä tule syödä uunituoreena. Lämpimän leivän houkutusta on vaikea vatsustaa, mutta tämän kimppuun ei tule käydä ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Muuten leivästä tulee lituskaa. Toisaalta vaikkapa aatonaattona paistettu leipä on parhaimmillaan joulupöydässä.

Kustavilainen saaristolaislimppu

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
1 l vehnäjauhoja

Lämmitä piimä suuressa kulhossa kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Sekoita joukkoon suola ja siirappi.

Mittaa kulhoon myös vehnäleseet, ruisjauhot, ja kaljamaltaat. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa. Taikina jää melko löysäksi. Anna nousta noin tunnin ajan.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi isoa tai kolme pienempää suorakulman muotoista leipävuokaa. Täytä vuoat puolilleen. Anna nousta noin tunnin ajan, kunnes taikinan tilavuus on tuplaantunut.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunnin ja 20-50 minuutin ajan. 







torstai 29. marraskuuta 2012

Bostonkakkua talvipäivän iloksi


Tänä vuonna kaamos on tehnyt minusta pullahiiren. Voisin syödä korvapuusteja vaikka päivittäin. Yleensä turvaudun pulla-asioissa leipomoiden valikoimiin. Pullan leipominen on nimittäin taitolaji, jota en täysin hallitse. Selailin jokin aika sitten Hans Välimäen ja Vesa Parviaisen P.S.-keittokirjaa, eikä bostonkakkuresepti jättänyt minua rauhaan ennen kuin leivoin sitä. Kirjan pullataikinaresepti toimi, joskin siitä tuli niin löysää, että siihen oli lisättävä jauhoja. Myös täytteitä annostelin ohjetta runsaammalla kädellä ja kuorrutukseen käytin valkosuklaan sijasta tummaa suklaata. Lopputulos tyydytti pullanhimoni täydellisesti. Ohje on sovellukseni kirjan reseptistä.

Bostonkakku

Pullataikina:

5 dl vettä
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
paketti (50 g) hiivaa
2 kananmunaa
1,6 - 1,7 l vehnäjauhoja
200 g sulatettua voita

Täyte

100 g pehmeää voita
3 dl omenasosetta
4 rkl fariinisokeria
2 rkl kanelia
3 rkl rusinoita, joita on keitetty pari minuuttia veden, sokerin ja konjakkitilkan kanssa.
4 rkl paahdettuja mantelilastuja

1 kananmuna voiteluun

Kuorrutus

0,5 dl kermaa
100 g tummaa suklaata
vähän raastettua luomuappelsiinin kuorta


Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Lisää kananmunat ja jauhot. Vaivaa taikinaa yleiskoneella kahdeksan minuuttia. Lisää sulatettu voi ja jatka vaivaamista vielä kolme minuuttia. Anna taikinan levätä liinan alla parikymmentä minuuttia

Kauli pullataikina ohueksi levyksi. Levitä taikinan päälle voi, omenasose, fariinisokeri, rusinat ja mantelilastut. Kääri levy rullalle. Leikkaa viipaleiksi ja aseta ne voideltuun irtopohjavuokaan leikkuupinta ylöspäin. Kohota kakku ja voitele se kananmunalla. Ripottele pinnalle paahdettuja mantelilastuja. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20  minuuttia. Jäähdytä.

Kieheuta kerma ja lisää joukkoon suklaa sekä appelsiininkuoriraaste. Koristele kakku jäähtyneellä kuorrutteella. Ripottele kakun pinnalle vielä tomusokeria tiheän siivilän läpi.
.



maanantai 19. marraskuuta 2012

Makoisa salaatti belugalinsseistä


Syön usein lounaaksi linssi- tai papusalaattia. Jos vuorossa on linssiversio, käytän siihen mieluiten pieniä, kauniita ja makoisia belugalinssejä. Ne nimittäin säilyvät keitettäessä napakoina ja sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Tästä linssisalaatista pitää myös 4-vuotias lapseni. Hänen ollessaan 1-vuotias, joku kysyi minulta epäuskoisena, syökö lapseni todella linssejä. "Syö se", vastasin. Eipä ollut tullut mieleenikään ettei söisi. Olen aina lähtenyt siitä, että lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuiset. Tietysti ymmärrän, että allergiat muuttavat tilannetta. Myös joihinkin makuihin ja rekenteisiin tottuminen voi viedä aikaa, ja esimerkiksi chilin kanssa tulee pitäytyä kohtuudessa, mutta periaatteessa ajattelen, että kun lapsi tottuu pienestä pitäen erilaisiin ruokiin, hän syö niitä myös aikuisena. Ruoan kunnioittaminen ja siitä nauttiminen ovat sellaista elämänrikkautta ja sivistystä, joka vanhempien on helppo siirtää lapsilleen. Oma esimerkki ratkaisee.

Eipä silti, uhman alettua on perheessämme nähty jos jonkinmoista ruokapöytäsirkusta. Kun uhmaikäinen tahtoo tai ei tahdo, on aivan samantekevää, mitä lautasella on. Eilispäivän herkku voi silmän räpäyksessä muuttua inhokiksi. Kumma kyllä, linssit ja pavut eivät ole meillä herättäneet uhmakohtauksia. Tämä lienee kuitenkin silkkaa sattumaa. Erinomaista ruokaa ne ovat kuitenkin koko perheelle. Tässä meillä suositun belugalinssisalaatin resepti:

Belugalinssisalaatti

keitettyjä belugalinssejä
purjoa
tomaattia
paprikaa
kurkkua
kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
raastettua valkosipulia
Himalajan ruususuolaa
mustapippuria myllystä

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä. Suikaloi purjo ja kuutioi muut ainekset melko pieneksi. Sekoita raastettua valkospipuli öljyn, viinietikan, suolan ja pippurin kanssa. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita.


Keittämättömiä belugalinssejä, jotka muuttuvat keitettäessä rusehtavammiksi

maanantai 12. marraskuuta 2012

Isänpäivä: rapeaa possunkylkeä ja madeirakastiketta


Juhlapäiviin kuuluu, että sankari saa valita päivän menun. Isänpäivänä oli luonnollisesti lapseni isän vuoro. Aamu alkoi miehekkäästi englantilaisella aamiaisella, joskin sitä nautti pöydässä vain yksi henkilö. Minun on myönnettävä, etten voi sietää kyseistä aamupalaa, mutta eläköön vapaus.

Toivepäivällisen sapuska sen sijaan lukeutuu myös omiin suosikkeihini. Uunissa ylikypsäksi haudutettu ja pannulla rapeaksi paistettu possunkylki on alunperin veljeni bravuuri. Vuosia se on kuitenkin lukeutunut myös omaan viikonloppu- ja juhlaruokarepertuaariini. 

Liha on pinnalta rapeaa ja sisältä suussasulavaa, siis täydellistä! Madeirakastike, tyrni-salottisipulihilloke, perunapyre ja voissa pyöräytetyt, keitetyt kyssäkaalikuutiot sopivat possun lisukkeiksi mainiosti.

Jos mielit tehdä tätä ruokaa, huomioi, että sen valmistaminen vaatii vähän ennakoimista. Lihan valmistaminen tulee nimittäin aloittaa pari päivää ennen sen tarjoamista. Lopputulos on kuitenkin takuulla vaivan väärti.

Tämän tapaista possua on melko usein tajolla myös kahdessa lempiravintoloihini lukeutuvassa paikassa, Ateljé Finnessä ja Kuurnassa. Jos listalla on rapeaa possua, tilaan sitä näissä paikoissa melkein aina. Kotiversio on kuitenkin ainakin lähes yhtä hyvää.




Rapea possunkylki

1 kg luutonta (luomu)possunkylkeä
rypsiöljyä (aina parempi, jos käytät ankanrasvaa)
tuoretta timjamia ja rosmariinia
4 valkosipulinkynttä viipaloituina
suolaa

1. päivä
Mausta possu suolalla. Marinoi possua vuorokausi öljyn, valkosipulin ja yrttien seoksessa.

2. päivä

Poista valkospipulit ja yrtit. Laita possu uunivuokaan ja kaada päälle rypsiöljyä niin paljon, että liha peittyy kokonaan. Paista 100-asteisessa uunissa 6-8 tuntia. Nosta liha pois öljystä. Jäähdytä ja poista nahka. Laita jääkaappiin prässiin painon alle yöksi. 

3. päivä

Leikkaa lihasta annospaloja. Laita palat kylmälle pannulle ja paista rapeaksi.

Tarjoa lisänä madeirakastiketta ja vaikkapa perunapyrettä, tyrni-salottisipulihilloketta ja voissa pyöräytettyjä, keitettyhä kyssäkaalikuutioita.

Madeirakastikie

nokare voita
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
timjamin oksa
pari tuoretta rosmariinin neulasta
parin cm pala porkkanaa kuutioituna
(olisin laittanut myös juuriselleriä, jos minulla olisi sitä ollut)
2,5 dl madeiraa
2,5 dl demi glacea
pari kokonaista mustapippuria
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuullota silputtua salottisipulia ja kokonaista kuorittua valkosipulinkynttä hetki voissa. Lisää yrtit ja silputut juurekset. Lisää demi glace ja madeira sekä kokonaiset mustaippurit. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes nesteestä on jäljellä noin puolet. Siivilöi kastike. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.


torstai 8. marraskuuta 2012

Kun en päässyt Gran Delicatoon


Mielestäni Helsingin parhaat täytetyt leivät saa ehdottomasti Gran Delicaton kahviloista Kalevankadulta ja Kämp Galleriasta. Oma lempparini on Graviera-leipä, jossa on kreikkalaista graviera-vuohenjuustoa, salaattia, paahdettua munakoisoa ja grillattua arisokkaa.

Jäin pari päivää sitten kotiin hoitamaan sairasta lastani ja minuun iski armoton Graviera-leivän himo. Toipilaan kanssa oli mentävä lähikauppaan ostamaan Kanniston leipomon ciabatta-sämpylöitä ja salaattia. Kotona olikin jo tomaatteja ja vuohengoudaa, joka sai korvata graviera-juuston, sekä Gran Delicatosta ostamiani öljyyn säilöttyjä, grillattuja latva-artisokkia. Kyseiset artisokat muuten peittoavat kaikki muut artisokkasäilykkeet. Näistä aineksista syntyi oma versioni Gran Delicaton suosikkileivästäni. 

Yleensä juon cappuccinoa vain aamupalalla, mutta Gran Delicaton leipä on poikkeus. Sen kanssa on aina saatava cappuccinoa. Niinpä nautin sitä leipäni kanssa myös nyt.



maanantai 5. marraskuuta 2012

Chowchow-pikkelssi hodareille


Lapseni 4-vuotissynttäreitä juhlistettiin taannoin hodareitten ja tulivuorikakun merkeissä. Kiitos rakkaan ystäväni, olen viimein saanut käsiini hodarisämpyläresepti, joka toimii. Olen pitkään haeskellut sellaista sämpyläresetiä, joka taipuisi hodareihin. "Tavallisen" sämpylän väliin kasattu hodari kun ei ihan toimi, eivätkä suojakaasuun pakatut muovimaiset pötkylätkään oikein houkuttele. Saamallani reseptillä sämpylöihin tulee oikeanlainen koostumus. Olen lopultakin vapautunut suojakaasuun pakattujen hodarisämpylöiden ikeestä! Reseptin paljastan kuitenkin vasta myöhemmin. Kekkereillä vallitsi nimittäin sellainen hulabaloo, etten tullut kuvanneeksi muita ruokia kuin tämän vihreistä tomaateista tekemäni chowchow-pikkelssin.

Pöydässä oli tajolla myös ketsuppia, mutta itse kasasin ketsupittoman, Chicago-tyylisen hodarin, johon tuli täyslihanakin lisäksi chowchow-pikkelssiä, cornichon-kurkkuja, tomaattia ja sinappia. Nam!

Chowchow-pikkelssi

1 kg vihreitä tomaatteja kuutioituina
2 rkl hienoa merisuolaa
2 pientä sipulia silputtuna
2 varsisellerin vartta ohueksi suikaloituina
2 punaista chiliä hienonnettuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl valkoviinietikkaa
reilu 2 tl dijon-sinappia
reilu 2 tl sinapinsiemeniä
(chilihiutaleita maun mukaan)
vajaa 1/2 tl jauhettua korianteria

Yhdistä silputut vihannekset ja suola kulhossa. Anna seistä huoneenlämmössä viitisen tuntia. Puristele kasviksia kevyesti ja valuta niistä irronnut neste pois lävikössä.

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduta miedolla lämmöllä 1-2 tuntia, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä ja relishin koostumus hyvä. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Gero Hottingerin pehmeä hapankaalikeitto


Saan kiittää monesta keittiötaidostani viime kesänä menehtynyttä keittiömestari Gero Hottingeria. Lähes kymmenen vuoden ajan kävin erinäisillä kokkauskursseilla hänen luotsaamassaan Helsingin kulinaarisessa instituutissa. Geron opissa opin muun muassa käsittelemään riistalintuja, valmistamaan erilaisia kastikkeita ja tarjoamaan ostereita muutenkin kuin ihan sellaisenaan. Gero myös valmisti ruoat häihimme viisi vuotta sitten. Kiitos siis kaikesta tästä!

Geron hapankaalikeitto on usein pääsiäisateriamme alkukeittona. Syys- ja talvisesongin aikana kokkaan sitä muutenkin melko usein. Tämä on niin hyvää, että yleensä nekin, jotka "inhoavat hapankaalia" santsaavat sitä (ensimmäisellä kerralla ei kannata edes kertoa, että keitossa on hapankaalia). Tätä ei siis kannata jättää hapankaalin pelossa kokeilematta!

Geron hapankaalikeitto (resepti on Gero Hottingerin Kerrassaan herkullista! -keittokirjasta)

1 purjo
60 g voita
150 g raakoja perunakuutioita
450 g hapankaalia
1 l hyvää lihalientä
3 rkl sherryviinietikkaa
2,5 dl kermaa
1/2 tl jauhettua kuminaa
2 laakerinlehteä
5 katajanmarjaa
suolaa ja valkopippuria

Pese purjo hyvin ja leikkaa se hienoiksi suikaleiksi. Kypsennä suikaleet voissa paksupohjaisessa kattilassa. Älä ruskista!

Lisää kattilaan perunat, hapankaali, laakerinlehdet ja katajanmarjat. Anna hautua n. 3 minuuttia.
Kaada lihaliemi ja etikka kattilaan keittoainesten päälle, ja anna keiton kiehua n. 20 minuuttia.
Lisää kerma ja anna keiton kiehua vielä hetki. Poista laakerinlehdet ja katajanmarjat.

Kaada keitto tehosekoittimeen, soseuta ja sivilöi se. Tarjoa lämmitetyiltä lautasilta.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Syksyn paras leipä: possurilletteä, sieniä ja rucolaa


Pari viikkoa sitten pikkelöimäni suppilovahverot saivat minut himoitsemaan lihapateeta, etikkasäilykkeet ja patee kun ovat lyömätön makupari. Niinpä kokeilin ensimmäistä kertaa rilleten valmistamista. Innostuin Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan -kirjan reseptistä ja sävelsin siitä lihakaupan tarjonnan mukaan oman versioni. Mausteitakin laitoin vähän enemmän. Tämän ruoan valmistaminen ei ole kovin pikkutarkaa puuhaa.

Rillette on simppeli patee, johon ei tule lainkaan maksaa. Itse pidän kaikenlaisista pateista, mutta tämä maistunee niillekin, jotka karsastavat sisäelimiä. 

Rilleten valmistamiseen tulee varata aikaa. Liha nimittäin hautuu liedellä monta tuntia. Hellan vieressä ei kuitenkaan tarvitse kököttää, vaan ruoka valmistuu lähes itsestään. Pitkää haudutusaikaa ei siis kannata pelästyä! Taidan tehdä rilletteä tänä vuonna joulupöytään maksapateen rinnalle. Nyt se päätyi leivän päälle hyvien lisukkeiden seurassa.

Syksyn paras leipä syntyi rilletestä, paahdetusta maalaispatongista, rapeasta romaine-salaatista, rucolasta, suppilovahveropikkelssistä ja cornichon-kurkuista.

Näin sen tällä kertaa tein:

Possurillette

550 g (luomu)possun niskaa
250 g rasvaista possun kylkeä (mieluiten kuitenkin silavaa)
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl valkoviiniä
1,5 dl vettä
8 mausteneilikkaa
2 laakerinlehteä
15 mustapippuria
1 rkl merisuolaa
1 (luomu)appelsiinin raastettu kuori

Paloittele liha ja silava. Yhdistä kaikki ainekset, (valkosipulinkynsi kuorineen), appelsiininkuorta lukuun ottamatta kattilassa. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä nelisen tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun liha alkaa hajota ja nestettä on enää vähän jäljellä, se on riittävän pitkään hautunutta. Poista valkosipulinkynsi. Revi lihan ja silavan rakenne rikki haarukalla. Mausta appelsiininkuorella ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita. Levitä seos tasaisesti vuokaan tai kannelliseen lasipurkkiin. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin. Rillette on valmista seuraavana päivänä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Haudutettua kukonpoikaa dijon-kermassa




Kolmevuotias poikani totesi sunnuntai-iltapäivällä, että on "aika sytyttää kynttilät, koska ulkona on vain harmaata, harmaata, harmaata". Olin samaa mieltä. Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin ryhdyn tuhlaamaan kynttilöitä. Niiden turvin kaamoksesta selviää selväjärkisempänä. Hyvällä ruoallakin on tässä pyrkimyksessä suuri rooli.

Mikäpä sopisi paremmin syyssunnuntain sapuskaksi kuin uunin lämmössä kypsynyt pataruoka. Meillä syötiin eilen dijon-kermassa haudutettua kukonpoikaa, joka on sovellukseni perinteisestä ranskalaisesta kaniruoasta. Suomesta ei kania juuri saa, joten kanalintu korvatkoon sen. Kukonpojassa on broileria parempi maku, joten sitä kannataa suosia jo sen vuoksi. Kukon voi tietysti korvata broilerilla, mielellään kuitenkin kokonaisella, tai ainakin paloilla, joissa on luut tallella. Niiden maku nimittäin päihittää fileet mennen tullen.

1 kukonpoika tai broileri tai vastaava määrä (nahallisia) koipireisiä ja rintaleikkeitä
2 rkl karkeaa dijon-siemensinappia
3 rkl voita
4 pinetä salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
pari oksaa tuoretta timjamia
2 dl valkoviiniä
3 tl sileää dijon-sinappia
2 dl (luomu)ruokakermaa
1 prk crème fraichea
1/2 laakerinlehti
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uni 240-asteiseksi. Paloittele kukonpoika tai kana. Lohko salottisipulit ja kuori valkosipulit. Laita ne padan pohjalle laakerinlehden, timjamin ja valkoviinin kanssa. Lisää lihat pataan. Sekoita karkea dijon-sinappi voihin. Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla. Levitä sinappivoi niiden päälle. Pane pata ilman kantta uuniin 25 minuutiksi. Sekoita kerma, crème fraiche ja sileä dijon keskenään. Valele lihojen päälle. Laske uunin lämpötila 160 asteeseen. Jatka kypsentämistä n. 25 minuuttia. Liha on kypsää kun se irtoaa luista. Tarkkaile lihan kypsyysastetta kypsennyksen aikana. Älä päästä lihaa kuivumaan. 

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja vihannesten kanssa.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Suppilovahveropikkelssi




Tänä syksynä metsä hellii sinestäjää yltäkylläisellä suppilovahverosadollaan. Päivästä ja viikosta toiseen jatkuneista sateista seuraa siis jotain hyvääkin. 

Metsässä retkeileminen on mielestäni mitä parhain tapa viettää syysviikonloppuja koko perheen voimin. Pelkästään metsässä käveleminen on rentouttavaa, sienisaalis tulee kuin kaupanpäälliseksi. Lapsen kanssa metsän näkee jälleen uusin silmin. Kaatuneet puunrungot ovat milloin noitia, milloin metsähiisiä tai vuorenpeikkoja, ja sammaloituneet kannot sammalsiilejä tai menninkäisiä. 

Mukaan pakataan tietysti kunnon eväät ja niistä nautitaan honkien huminaa kuunnellen. Tänä vuonna syysmetsän äänimaailma on erilainen kuin yleensä. Syyspurot solisevat kuin keväällä konsanaan. Silmät sulkiessaan voi siis kaamoksen kynnyksellä virittäytyä kevättunnelmiin.

Säilön suurimman osan suppilovahveroista pakastamalla. Osasta teen kuitenkin äitini reseptillä pikkelssisuppareita. Ne sopivat älyttömän hyvin esimerkiksi lihapateiden ja lindströminpihvien kumppaniksi. Täytyykin tehdä pateeta mahdollisimman pian! Ja joulupöytäämme nämä sienet kuuluvat ehdottomasti! 


Pikkelssisupparit

3 l pieniä suppilovahveroita (jos käytät suurempia, ne kannattaa paloitella)
2 dl väkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
1 kanelitanko
12 neilikkaa
laakerinlehti
6 valkopippuria
6 mustapippuria

Puhdista sienet mahdollisista roskista. Laita liemiainekset kattilaan ja kiehauta. Lisää sienet. Keitä n. 30 minuuttia. Poista kanelitanko. Säilö uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin.




perjantai 5. lokakuuta 2012

Kanakorianteri (vähän niin kuin Ysi-baarissa)


Söin parikymppisenä (liian) usein Uudenmaankadun Café Bar No 9:ssä. Olin nimittäin addiktoitunut paikan "kanakorianteriin", eli wokkiin, jossa on nuudeleita, kanaa, vihanneksia ja korianteria. Annos on ollut listalla iän kaiken, ja tilaan sitä edelleen lähes aina Ysissä käydessäni. Tässä mielessä olen kaavoihin kangistunut. Lisäksi teen silloin tällöin omaa versiotani tästä Uudenmaankadun kalssikko-wokista.

Laitan wokkiin nuudeleita, kanaa, runsaasti erilaisia vihanneksia, valkosipulia, chiliä, seesamiöljyä (ja -siemeniä), sitruunan tai limen mehua sekä tietysti tuoretta korianteria. Mielestäni näillä aineksilla pääsee hyvin lähelle alkuperäistä annosta. Joskus korvaan kanan tofulla - kasvisverisota saa myös Ysissä.

Kanakorianteri

maustamatonta kanan rintafilettä (tai tofua)
munanuudeleita
paprikaa
porkkanaa
retikkaa
sipulia
kiinankaalia
valkosipulia
maapähkinäöljyä
seesamiöljyä
(japanilaista) soijaa
chiliä
tuoretta korianteria

Paloittele broileri ja vihannekset sopivan kokoisiksi paloiksi. Hienonna valkosipuli. Keitä nuudelit juuri ja juuri kypsiksi. Valuta.

Wokkaa broileri ja vihannekset maapähkinäöljyssä, chilin ja valkosipulin kera. Broilerin tulee olla kypsää, mutta vihannekset wokataan vain kevyesti. Pyöräytä myös keitetyt nuudelit chilillä ja valkosipulilla maustetussa öljyssä. Mausta soijalla, seesamiöljyllä ja sitruunan tai limen mehulla. Silppua annosten päälle runsaasti tuoretta korianteria. Tarjoa lime- tai sitruunalohkojen kanssa.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Lehtikaalia, avokadoa ja MSC-merkittyä tonnikalaa


Lehtikaali on ikisuosikkini. Syönkin sitä sen sesonkiaikaan todella paljon. Käytän sitä raakana salaateissa ja kypsennettynä muun muassa wokeissa, keitoissa ja muhennennoksissa. 

Entinen kollegani järkyttyi taannoin, kun kerroin hänelle, että herkuttelen iltaisin usein kaalisalaatilla. Onhan se terveellistäkin, mutta ennen kaikkea se on hyvää. Erilaisin kastikkein ja lisukkein kaaleista saa vaikka minkälaisia herkkuja.  

Raaka lehtikaali kannattaa silputa melko pieneksi. Itse hieron kastikkeainekset ja suolan lehtiin aina käsin, jolloin maut imeytyvät hyvin, ja lehdet hieman pehmenevät.

Tähän salaattiin tuli lehtikaalin lisäksi avokadoa, kurkkua ja tonnikalaa. Kastikkeeksi riittää tuore sitruunamehu ja hyvä oliiviöljy. 

Olen iloinen, että kauppoihin on viimein ilmestynyt MSC-sertifioitua tonnikalaa. Nyt tätäkin merenherkkua tohtii toisinaan syödä. Merkintähän takaa sen, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. Aiheesta voi lukea lisää täältä. MSC-sertifioitua tonnikalaa saa ainakin Ruohonjuuresta.

Lehtikaalia, avokadoa ja tonnikalaa (kahdelle)

4 lehtikaalin lehteä
1 avokado
1/2 kurkku
1 prk (MSC-merkittyä) tonnikalaa
1 (luomu)sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Pese kaalinlehdet hyvin. Irrota lehdet paksusta lehtiruodista. Silppua karkeaksi silpuksi. Purista lehtien päälle puolikkaan sitruunan mehu. Lorauta päälle oliiviöljyä ja mausta sormisuolalla. Hiero lehtiä hetki käsin, jotta maut imeytyvät paremmin. Lisää joukkoon viipaloitu avokado ja kurkku sekä tonnikala. Lisää loppu sitruunamehu ainesten päälle. Lisää tässä vaiheessa myös vähän oliiviöljyä. 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Lasagne paahdetusta kurpitsasta ja vuohenjuustosta


Jääkaapissa möllötti puolikas kurpitsa ja pari vuohenjuustotankoa, joiden parasta ennen -päiväys läheni uhkaavasti. Muistin tehneeni pari vuotta sitten Glorian ruoka ja viini -lehden ohjeella lasagnea, johon tuli uunissa paahdettua kurpitsaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Kyseistä reseptiä en enää löytänyt (kyllä, lehtihyllyni ei ole moittettomassa järjestyksessä), mutta ainekset ovat kutakuinkin samat, vieläpä kun löysin jääkaapin ylähyllyltä puoli purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja. 

Reseptin hukkuminen ei juuri haitannut, sillä en ole järin reseptiuskollinen kokki. Pikemminkin olen suurpiirteinen ja soveltava ruoanlaittaja. Pikkutarkassa hifistelyssä noudatan toki ohjeita, mutta nykyisin sellaista tulee harrastettua entistä harvemmin. Sen sijaan nautin ruoan laittamisessa siitä, että se voi olla miten luovaa tahansa. Tämä ruoka ei ollut varsinaista luovuuden ilotulitusta, mutta mielestäni kupritsa-vuohenjuustolasagnestani tuli älyttömän hyvää. Täytyy alkaa tehdä tätä joka vuosi kupritsa-aikaan.


Lasagne paahdetusta kurpitsasta ja vuohenjuustosta

Paahdettu kurpitsa

Puolikas oranssilihainen kupritsa (n. 1 kg kuorittuna)
tuoreita timjamin oksia
oliiviöljyä
hienoa merisuolaa

Tomaattikastike

3 prk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä rastettuna
reilu 1 tl sokeria
hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1/2 purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
timjamin oksia

300 g vuohenjuustoa (minulla oli Chèvreä)
lasagnelevyjä
raastettua kovaa juustoa (Västerbottenkin toimi)

Paloittele kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Laita kuutiot ja timjamin oksat uunivuokaan. Kaada päälle oliiviöljyä. Mausta merisuolalla. Kääntele aineksia käsin, jotta maut sekoittuvat tasaisesti. Paahda 200-asteisessa uunissa n. puoli tuntia. 

Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit neljään osaan. Laita kaikki tomaattikastikkeen ainekset kattilaan. Hauduta miedolla lämmöllä vähintään kymmenen minuuttia. Poista timjamin oksat.

Kasaa lasagne. Laita uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta ja sen päälle kurpitsaa sekä murennettua vuohenjuustoa. Peitä lasagnelevyllä. Tee seuraavat kerrokset samaan tapaan. Leivitä viimeisen lasagnelevykerroksen päälle tomaattikastiketta ja juustoraastetta.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Jos pinnan juustoraaste uhkaa kärventyä, peitä foliolla. 






perjantai 21. syyskuuta 2012

Spelttistä vispipuuroa perjantaiaamuna


Aamu oli pilvinen ja harmaa, mutta vaaleanpunainen vispipuuro teki siitä suloisen. Parikymppisenä en syönyt arkisin lainkaan aamupalaa. Sen jälkeen kun kahdeksan vuotta sitten paransin tapani, en ole ymmärtänyt, miten pärjäsin entisillä elintavoillani. Minusta on tullut aamupalaihminen. 

Kukapa ei nauttisi pitkiksi venyvistä viikonloppuaamiaisista, mutta nykyisin arkiaamupalat ovat minulle yhtä tärkeitä. Hyvän aamiaisen turvin vire pysyy hyvänä koko päivän ja lounastakin jaksaa odottaa pidempään. 

Tämä aamiaispuuro on hyvää monessa mielessä. Teen vispipuuron aina spelttimannaryyneistä, jotka ovat täysjyväviljaa, ja oikeista puolukoista. Näin puurossa on runsaasti kuituja ja hyviä ravintoaineita.  Omasta mielestäni Mooseksen viljan spelttimanna on parasta, mutta onneksi tälläkin rintamalla on nykyisin valinnanvaraa.

Tuoreita puolukoita saa nyt metsästä ja torilta, mutta satokauden jälkeen tämä onnistuu hyvin myös pakastepuolukoista.

Spelttinen puolukkavispipuuro

0,5 l puolukoita
1,5 dl sokeria
1 l vettä
2 dl spelttimannaryynejä (tai pakkauksen ohjeen mukainen määrä per litra)

Kiehauta vesi, puolukat ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia. Lisää mannaryynit ja sekoita. Keitä ryynejä pakkauksen mannapuuro-ohjeen mukainen aika. Jäähdytä ja vispaa sähkövatkaimella vaaleanpunaiseksi ja kuohkeaksi puuroksi.

Syö kylmän maidon (ja sokerin) kera.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Yakitori-vartaat


Japanilaiset yakitori-vartaat, eli kanavartaat, ovat yksi 3-vuotiaan lapseni lempiruoista, ja hyvin ne maistuvat vanhemmillekin. Suhtaudun epäluuloisesti valmiskastikkeisiin ja vältän niitä viimeiseen asti, olipa kyseessä sitten aasialainen ruoka tai salaatinkastike. Itse tekemällä saa takuulla parempaa ja välttää kaikki epämääräiset lisäaineet. Eikä itse tekeminen loppujen lopuksi ole yhtään vaikeaa.

Kevätsipuli antaa vartaisiin kivan lisän, mutta minulla ei sitä tällä kertaa ollut. Sirottelen vartaiden pinnalle mielelläni myös paahdettuja seesaminsiemeniä, mutta nekin olivat salakavalasti päässeet loppumaan. Näin koruttomasti tarjoiltuinakin vartaat olivat kuitenkin herkullisia. Yakitorin kanssa syömme yleensä japanilaista (!) riisiä ja raakoja vihanneksia, kuten kurkkua ja kevätsipulia.

Tätä ruokaa on vaikea pilata, kunhan käyttää japanilaista soijaa ja riisiä, eikä päästä vartaita kuivumaan.


Yakitori-vartaat

4 broilerin luutonta rintaleikettä
12 bambuvarrasta (liota 30 min kylmässä vedessä)

Yakitori-kastike

1,5 dl japanilaista (!) soijaa
0,4 dl sakea (tai valkoviiniä)
90 g sokeria

Valmista ensin kastike. Laita ainekset kattilaan. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes kastike muuttuu aavistuksen siirappimaiseksi. Omasta mielestäni kastikkeen ei tarvitse olla kovin paksua. 

Paloittele broilerin liha melko pieniksi paloiksi ja lusikoi niiden päälle kastiketta. Säästä kastiketta myös tarjoiluun. Anna lihojen marinoitua n. 10 minuuttia. Pujota lihat vartaisiin. Halutessasi voit laittaa joka toisen palan väliin myös kevätsipulia. Grillaa vartaat kypsiksi tai ota niihin kunnon väri parillapannulla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa muutama minuutti. Kun vartaat on ruskistanut kunnolla, ne kypsyvät uunissa todella nopeasti.  

Tarjoa vartaat yakitori-kastikkeen, japanilaisen riisin ja raakojen vihannesten kera. Juomaksi vihreää teetä tai japanilaista olutta.








maanantai 10. syyskuuta 2012

Mustapapupihvit


Kesälomalla söin Tukholman Moderna Museetin mainiossa ravintolassa lounaaksi herkullisia mustapapumakkaroita. Moderna Museet on mielestäni mahtava museo, sillä siellä on laadukasta näyttelytarjontaa, ihana kauppa, espressobaari ja hyvä ravintola. Tällaisessa paikassa vierähtää helposti puoli päivää

Teen usein falafel-pyöryköitä ja pihvejä kikherneistä tai valkoisista pavuista, mutta jostain syystä mustapaujen käyttö on minulla rajoittunut muhennoksiin ja salaatteihin. Eipä rajoitu enää. Tukholman matkan jälkeen olen muutaman kerran tehnyt Modernan makkaroita jäljitellen mustapapupihvejä. Niiden kanssa olemme syöneet harissa-jogurttia sekä korianterilla, punasipulilla ja limemehulla maustettua tomaattisalaattia. Pihvit eivät ole järin kauniita, mutta hyviä ne ovat. Arkiruokavinkkejä kaivattiin lisää, ja mielestäni tämä onkin kaikessa helppoudessaan hyvä arkiruoka, varsinkin jos käyttää purkkipapuja. Kaikki ainekset pyöräytetään sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi, minkä jälkeen niistä muotoillaan pihvejä, jotka paistetaan öljyssä pannulla. 

Yritän pitää aina pakastimessa valmiiksi keittämiäni papuja, mutta tosiasiassa ostan aika usein myös käyttövalmiita purkkipapuja. Hyviä löytyy muun muassa Go Greenilta, joista suurin osa on vieläpä luomua. 


Mustapapupihvit

500 g keitettyjä mustapapuja
1 silputtu pieni sipuli
1/2 valkosipulin kynsi
1 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 rkl tahinia
1 tl jauhettua kurkumaa
mustapippuria myllystä

korppujauhoja

rypsiöljyä paistamiseen

Pyöräytä ainekset sauvasekoittimella massaksi (ei tarvitse olla sileää). Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Muotoile massasta pihvejä ja pyöräytä ne korppujauhoissa. Paista runsaassa öjyssä kullanruskeiksi.


Harissa-jogurtti

2 dl turkkilaista jogurttia (ei kevytverisoita!)
2 tl harissaa, tai maun mukaan (ohje aiemmassa postauksessani)



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Harissaa



Rakastan Lähi-idän keittiötä, tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa keittiöitä, niin laajasta maantieteellisestä alueesta on kyse. Sen piiriin kuuluvat Turkin, Iranin, Arabian niemimaan ja Pohjois-Afrikan maiden keittiöt. Erilaiset tahnat ovat olennainen osa alueen ruokakulttuuria. Chilistä, valkosipulista ja mausteista tehty harissa on tunisialainen maustetahna, johon hurahtaa helposti. Hyviä harissa-tahnoja voi ostaa myös valmiina, mutta mielestäni paras syntyy itse tekemällä - sitä paitsi se on todella helppo valmistaa. Käytän harissaa vaikka mihin. Maustan sillä erilaisia dippejä, tagine-patoja, paistoksia, grilliruokia ja marinadeja. Valmis tahna säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Matkustellessani sorrun aina ostamaan paikallisilta toreilta kasapäin mausteita. Erilaisia kuivattuja chilejä on kertynyt maustekaappiin jo vähän liikaakin. Mikäpä olisi parempi tapa käyttää niitä kuin tämä:

Harissa

20 kuivattua pitkiää chiliä
3 valkosipulin kynttä
suolaa
1/2 tl jeeraa, eli juustokuminaa
1/2 tl kuminan siemeniä
1/2 tl korianterin siemeniä
1/2 (luomu)sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä

Halkaise chilit pituussuunnassa ja poista siemenet. Liota chilejä kuumassa vedessä parikymmentä  minuuttia. Murskaa mausteet morttelissa. Paahda mausteita pannulla, miedolla lämmöllä, joitakin minuutteja. Laita valutetut chilit, valkosipuli, mausteet, sitruunamehu, oliiviöljy ja suola korkeareunaiseen astiaan ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Purkita kuumennettuun purkkiin. Kaada tahnan päälle oliiviöljyä. Säilytä jääkaapissa. Valmis tahna säilyy jääkaapissa ainakin kaksi viikkoa.